Koska minusta alkoi tuntumaan, että vapaa-aikaa on vaikka toisille jakaa, päätin täydentää päiviäni. Suurin osa vapaa-ajastani on öisin. Saan olla melko rauhassa hereillä ja valvoa, kun seitsemänkuinen valvoo ja kiukuttelee. Välillä Mies havahtuu vierestä ja sammaltaa unisena: "Ssshhhh. Ei mitään hätää." Kiitos. Vauva "melkein" hiljeni ja minunkin mieleni keveni, kun ei tarvinnutkaan valvoa viettää omaa aikaa ihan yksin neljättä tuntia tänäkään yönä. Tällä yöllisellä omalla ajalla on tietysti seurauksensa. Syön pitkin päivää enemmän, karkoittaakseni väsymystä verensokeria nostamalla. Ja lihon. Olen myös päässyt oman ajan sille asteelle, että ajatukseni pätkii ja on parempi vain pysyä hiljaa. Kaikki käytännön hommat kykenen edelleen suorittamaan. Mutta yöllisestä omasta ajasta lisäkiloista innostuneena, olen päättänyt irroittaa illoista lisää vapaa-aikaa ja karata ohjattuihin jumppiin. Voisin karata ihan joka ilta. Mutta jäähalli kutsuu isoja tyttöjä neljästi viikossa, joten käytännössä pääsen karkaamaan kolmesti viikossa. Entäs Mies? Koska hänellä on vapaa-aikaa? Allekirjoittaneen vastaus: öisin nukkuessaan, töissä ollessaan, ja jos edellä mainittuja ei lasketa niin työmatkoja autoillessaan.
Eilen vietimme sunnuntaista iltapäivävapaa-aikaa kiertelemällä kauppoja. Viimeisenä menimme Giganttiin katsomaan muka miehen siskolle syntymäpäivälahjaksi imuria, sitten tutustuimme voileipägrilleihin (lahjaksi sekin) ja uusiin mikroaaltouuneihin (jollaista emme tarvitse). Se oli huijausta! Perimmäinen tarkoitus olikin hifistellä: Miehen mielestä tarvitsisimme vielä kuudennen ja seitsemännen kaiuttimen olohuoneen äänentoistolaitteisiin. Ilmoitin, että emme tarvitse. Emme senkään jälkeen, kun valistuin, että ne voisi huomaamattomasti kiinnittää seinään. Etenkään sen jälkeen emme tarvinneet niitä.
Mietin tuleeko muilla naisilla koskaan sellainen olo, että kierreltyään aikansa elektroniikkaliikkeessä, tekisi mieli heittäytyä liikkeen lattialle kuin lapsi konsanaan ja sätkiä siellä. Itseni teki mieli eilenkin toteuttaa kyseisen kaltainen kohtaus. Eipä olisi hetkeen tarvinnut kierrellä katselemassa ihania piuhoja ja laitteita. Mielihaluni huomioonottaen on suorastaan ihme, että ainoastaan kerran yksi jälkikasvustani on heittäytynyt kaupan lattialle. Yksivuotiaana.
Joululoman aika oli siitä ihanaa, että koko porukalla oli oikeastikin vapaa-aikaa. Päiväunet kuuluivat minunkin oikeuksiini miehen ohella. Ainoastaan jäähallireissut pyörivät koko kolme viikkoa. Muuten ei ollut kiirettä mihinkään. Mies sai tietysti tupla-annoksen vapaa-aikaa töissä käydessään. Nyt on arki nytkähtänyt käyntiin ja joulukin saatu siivottua pois nurkista (lukuunottamatta satunnaisia havunneulasia, karisseesta syystä).
