Talvikausi välikausivaatteiden keskelle

Taas sinne ulkovaatehuoneeseen. Meillä satoi viime viikolla kymmenen senttiä lunta. Ihanaa! Olemme kaikki lumesta nauttijoita. Pulkkamäki on käyty laskemassa, lumiukot on tehty pihalle ja lumisotakin sodittu. Ja kaikille löytyi ulkovaatteetkin valmiiksi. Vaikka lumentulo yllätti. Ensi viikolla palataan välikausi - ja kurakamppeisiin.

Miehen kanssa menemme vuodesta toiseen samoilla seteillä. On pihatoppavaatteet ja julkisten paikkojen toppavaatteet pulkkailuun, luistelemiseen ja lasketteluun. Sitten on villakangastakkia ja siistimpää toppatakkia kotipihan ja lumipuuhastelujen ulkopuolelle. Kovinkaan monia talvikenkäpareja ei löydy kummaltakaan. Monot ja luistimet tosin molemmille. Aikuisten vaatteet ovat arvokkaampia, koska toiveissa ja tavoitteissa on, etteivät ne jää pieneksi, eivätkä kulu puhki. Mutta yhtään yli kahdensadan euron talvitakkia tai- kenkiä ei löydy kummaltakaan. Ainakaan alkuperäishinnaltaan.

Eikä muuten löydy lapsiltakaan. Edellisen vuoden toppavaatteet tai isosiskolta pieneksi jääneet siirtyvät usein pihavaatteiksi lumileikkeihin ja pulkkamäkeen. Koulussa ja julkisesti liikutaan kuluvan vuoden talvivaatteilla. Kymmenenvuotias aloitti jo kolmannen talven samoilla Ice Peakin vaatteilla. Lisänä löytyy Jonathanin toppahousuja ja Helly Hansenin parkatakki. Seitsemänvuotias ulkoilee viime talven Lassie-haalarissa, kymmenenvuotiaan vanhassa Jonathanin haalarissa ja julkisilla paikoilla keväällä alennuksista hankkimistani Jonathanin toppatakissa ja -housuissa. Kaksivuotias menee jo toista talvea Remun haalarissa. Loskakelin pihamutahaalari on kummankin isosiskon kautta kulkenut Lassien Supratec-haalari. Ykköshaalarina odottaa iskemätön Lassie, joka hankittiin viime talveksi, mutta ei käynyt päällä kertaakaan. Kaikilla lapsilla on erillinen talvitakki kauppa- ja synttärireissuille päälle puettavaksi.

Talvikenkinä on jokaisella yhdet kaupunkisaapasteluun soveltuvat nahkasaapikkaat. Lumihankiin velikullat, Kuoma-saappaat ja koulu-ja päiväkotikäyttöön asteen verran sirommat Vikingin tyttömalliston talvikengät.

Asusteina lapsilla villatumppuja, -sukkia, -kaulahuiveja ja -pipoja. Toppahanskoissa olen luottanut jo vuodet Jonathaneihin. Sitten on kauluria ja kypärähattua. Ja myssy jos toinenkin. Materiaalista jos toisesta.

En jaksa innostua talvivaatteista ja stressata saanko henkareihini roikkumaan juuri tietynmerkkisen toppavaatteen. Ainoa mistä kannan huolta talvivaatteiden kohdalla on se, että sellaiset löytyvät ulkovaatehuoneestamme silloin, kun ne pitää saada päälle.

Lasten ( ja aikuisten) liikkumisesta

Eilen ulkovaatehuoneen esittely toimi siltana tähän tekstiin. Olen pyöritellyt tätä mielessäni jo jonkin aikaa. Ulkovaatehuoneessa säilytyään pyöriä, trampoliinia, murtomaahiihto- ja laskettelusuksia sekä pulkkailuun liittyviä välineitä lukuunottamatta hyvin paljon liikkumiseen liittyviä välineitä.

Monot kummankin sortin suksiin löytyvät sieltä. Samoin ulkoluistimet ulkojäille ja jäähalliluistimet hallijäille. Rullaluistimet. Lenkkarit. Pyöräilykypärät (ja moottoripyöräkypärätkin). Lapsille ja aikuisille. Uimiseen liittyviä varusteita siellä ei ole, mutta muuten aika kattavasti kaikkeen muuhun.

Vanhimmat lapsethan harrastavat taitoluistelua. Kymmenenvuotias jo kiivalla harjoitustahdilla. Seitsemänvuotiaalla saattaa olla viimeinen kausi menossa. Poltetta ei löydy omasta takaa. Pakottaa emme aio. Sitten pitää keksiä jotain muuta ohjattua liikuntaa. Kaksivuotiaskin käy jo yleisöjäillä luistelemassa. Tai pysyy pystyssä ja liikkuu luistimet jalassa. Ajan kanssa varmaankin luisteleekin. 

Liikuntaa harrastetaan monipuolisesti muutenkin. Talvisin lasketellaan, hiihdetään, pulkkaillaan ja luistellaan. Kävellään luonnossa ja pelmutaan pihalla. Kesällä pyöräillään, lenkkeillään, hypitään trampoliinilla, uidaan, rullaluistellaan ja leikitään pihoilla ja puistoissa.

                                          Kuvat parin viime vuoden varrelta

Lapsihan liikkuu luonnostaan. Paljon. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, liikunta vaihtuu usein (huom. ei aina) muihin juttuihin. Jos se on vain sitä luonnostaan liikkumista. Siksi meillä harrastetaan seuratasolla liikuntaa. Vanhin liikkuu paljon, harrastaa ja kilpailee, keskimmäinen harrastaa liikuntaa, mutta ei kilpaile ja nuorimmainen liikkuu vasta luonnostaan. Keskimmäisellä on liikuntamuoto hakusessa. Aika näyttää nuorimmaisenkin liikuntaharrastuksen muodon. Kilpailutasolla ei tarvitse kenenkään lapsistani liikkua, jos eivät halua. Koululiikunnan tuomaan liikkumisen riemuun, joka kannattelisi aikuisenakin, en usko. Varmasti poikkeuksiakin löytyy! Enkä usko ajatukseen, että ehtiihän sitä liikkua myöhemminkin. Ehtii varmasti, jos löytää sen pariin.

Yhtään tutkimusta en ole asiasta lukenut, joten seuraavat ajatukset ovat omien ajatustemme tuotosta, jotka ovat syntyneet aikuisten ihmisten keskustelujen tuloksena. Nämä eivät ole ehdottomia ajatuksia. Eivät ajatuksia, joita haluaisin jokaisen allekirjoittavan tai toteuttavan: Moni tuntemistani aikuisista, jotka harrastavat liikuntaa aikuisenakin, edes terveytensä vuoksi, harrastivat ohjattua liikuntaa lapsenakin. Oppivat liikuntaan. Oppivat liikkumaan. Aika moni, melkein kaikki,  aikuisena kuntoliikunnasta nauttimattomista tuttavavistani eivät harrastaneet lapsenakaan pitkäkestoisesti ohjattua liikuntaa. 

Kuulutko sinä jompaan kumpaan porukkaan?  Itse kuulun jälkimmäiseen. Kunnon vuoksi liikkuminen on itselleni välttämätön paha. Usein suurelta tuntuva ponnistus. Mitä te ajattelette lasten(ne) liikkumisesta?

Eikä kaikkien tarvitse nauttia liikunnasta tai sitä harrastaa. Me haluamme lastemme kasvavan liikuntaan. Liikunnan ja ulkoilun riemun vuoksi, mutta myös terveyden. Itse toimin hyvänä esimerkkinä itselleni siitä, mitä tulee aikuisena lapsesta, joka liikkui vain luonnostaan. Laiska liikkumaan säännöllisesti ja sillä tavoin, että sillä olisi terveydellisiä vaikutuksia. Entä mitä ajattelette omasta liikkumisestanne nykyään ja lapsena liikkumisenne vaikutuksesta siihen?

Eteistiloja

Onnellisen kodin Sari paini eteisen säilytysongelmien kanssa kuluvalla viikolla. Meillä on kolme eteistilaa. Mikään niistä ei ole neliöillä pilattu, mutta säilytystiloja riittää. Kaunista ja harmoonista säilytystilaa ei kyllä ole senttiäkään.

Sisälle tullessa ulkoeteisessä on harmaalla kuramatolla ja valkoisilla pinnoilla päällystetyt pinnat. Sininen laatikko, avaintaulu ja kaksi ikkunaa. Vieraat saavat jättää tähän tilaan kenkänsä. Kesällä mekin. Mutta vain yhdet kerrallaan. Useimmiten ne ovat Crocsit. 

Vieraiden vaatteet laitetaan henkareihin ja säilytetään aulatilan pienessä, valkoisessa naulakossa. Naulakko säilyttää useimmiten myös allekirjoittaneen työ- ja käsilaukun, bussiaikataulun ja viisi kappaletta ulkohuopia. 

Ylhäällä vasemmalla on kuva aulatilan vierasnaulakosta. 

Ovi johtaa sisääntulo- eli ulkoeteiseen. 

Muut kuvat ovat ulkoeteisestä. 

Suurin niistä ulkovaatehuoneeseen päin 

ulko-ovelta kuvattuna.

 

Perheenjäsenet menevät ulkoeteisestä ulkovaatehuoneeseen. Kahdeksan neliön koppiin, jossa säilytetään ulkoiluun, harrastuksiin ja liikuntaan liittyvät vaatteet, asusteet ja välineet vuodenaikoihin katsomatta. Tila ei ole kaunis. Mutta toimii. Vierailla ei ole sinne mitään asiaa...

Jokaiselle on omat Elfa-laatikot kengille, sadevaatteille ja asusteille. Myös heijastinliivit, rattaiden talja, monot ja moottoripyöräilykengät säilyvät niissä. Vastakkaisen vuodenajan asusteet säilyvät Ikean ruskeissa säilytyslaatikoissa. Samoin kuin korkokengät, kausikäsilaukut, tulevan koon sadevaatteet ja tossut. 

Lapsilla on käytössään oma henkarirekki, johon kaksi vanhinta ylettyvät itse. Seinässä on koukut matalalla korkeudella tarha- ja koulurepuille, sadevaatekasseillekin. Moottoripyöräilyvaatteet ovat roikkumassa omassa rekissään lastenulkovaaterekin päällä. 

Aikuisille on oma vaatenaulakko vastakkaisella seinällä. Peräseinällä on tanko, jossa roikkuvat talvisaikaan välikausi- ja kesäulkoiluvaatteet ja kesällä tietenkin toisin päin. Hyllyjä on kattoon asti. Ympäri vaatehuoneen. Paitsi ikkunaseinällä. Hyllyillä ovat rulla- ja ulkoluistimet, pyöräily- ja moottoripyöräkypärät, piknikviltit, uimalelukassi, matkalaukut, kenkienhuoltotarvikkeet ja vastakkaisen vuoden ajan kengät. Ja varmasti paljon muuta. En vain muista.

Lapset osaavat laittaa kenkänsä ja asusteensa omiin laatikoihinsa sekä laukkunsa omiin naulakoihinsa. Isommat tytöt osaavat myös laittaa vaattensa henkareihin, koska ylettävät. 

Lattiasäilytyksessä on kumisaappaita, sateenvarjot, varastokaappi vessa- ja talouspapereineen sekä harrastusluisteluvarusteet omissa kasseissaan. Satunnaisesti myös jotain muuta.

Eteistiloja ei ole siivottu 

tai järjestelty 

kuvien ottamista varten!

Lumisena lokakuun sunnuntaina

sain viettää hetken yksin. Mies lähti lasten kanssa liikkumaan yhteen sisäliikuntapaikkaan. Kävin äänestämässä. Tyhjensin astianpesukoneen. Tein luottamustoimi- ja työhommia. Sivussa laittelin kuivumaan kaksi koneellista pyykkiä. Laitoin ruokaa: pestoa, spagettia ja kanafileitä (jälkimmäisten valmistus odottaa muun perheen kotiin saapumista). Istuin koneelle. Latasin kuvat kamerasta ja käsittelin. Muutama juttu koneella varastossa.

Täällä meillä päin on kymmenen senttiä lunta. Ihanaa! Ja auringon paiste. Aika mahtavaa! Valmiiksi jo harmittaa tulevat harmaat kuukaudet ennen kuin lumi tulee jäädäkseen. Alkavaksi viikoksi lupaavat vesisadetta.

Omakotitalossa

on aina hiki hatussa. Ensin kykit kukkapenkeissä kuukausi tolkulla ja ajat nurmikkoa. Sitten keräät seuraavat kuukaudet tolkuttomasti satoa: marjat, vihannekset, yrtit ja omenat. Sitten saapuu syksy. Ja kesän jäänteet pitää siivota pihalta pois. Lehdet lakastuvat ja tippuvat. Toivottavasti talvella saa kolata. Rakastan lunta.

Arki-iltoina olemme keränneet omenoita. Sen minkä arjeltamme olemme ehtineet. Viikonloppuina olemme katkoneet kukkavarsia, haravoineet, leikanneet nurmikon viimeisen kerran ennen ensi kevättä, siirtäneet kasveja paikasta toiseen, siivonneet kasvimaan ja yrttilaatikot, pesseet ja puunanneet grillin, siirtäneet pyörät (paitsi allekirjoittaneen) talviteloille kellariin auton tieltä pois tallista, nostaneet uppopumpun pihakaivosta ja purkaneet trampoliinin. Sitten olemme keränneet niitä omenoita. Ja sen haravoinninkin taisin mainita. Viime yönä oli ensimmäinen yöpakkanen. Hevoskastanja oli yön aikana tiputtanut jokaikisen lehtensä. Johtomies kävi ostamassa johdottoman lehtipuhaltimen. Paheksun. Onneksi tykkäämme tästä. Tekemisestä. Paitsi noista omenoista.

Sisällä paikat ovat pölyttyneet. Pinot kasaantuneet ja hommat kertyneet. Tänä viikonloppuna purimme niitäkin. Auringon paisteesta huolimatta. Yhtenä päivänä kuluneella viikolla yläkerran lämpötila oli laskenut alle kuuteentoista asteeseen. Alakerrassakin oli vain seitsemäntoista. Puulämmityskausikin on siis korkattu. Ulkona ei kuki enää mikään. Ostin kaupasta neilikoita. Leikkokukkakausikin on avattu!

Elämä maistuu elämältä. Ja hyvä niin!

Yhtenä iltana

Yhtenä iltana muistin Xantén. Ja ihmettelin, miksen ollut muistanut sitä pariin vuoteen. Vanhassa, vetoisessa talossa, jossa on tähän vuoden aikaan jo kylmät lautalattiat, muutama sentti Xantéa lämmittää paremmin kuin villasukat. Villasukat. Ne muistin kaivaa esille jo muutama viikko sitten. Xanté. Seuraavana iltana hain pullollisen.

Yhtenä, jos toisena iltana, kolmantenakin, paneuden töiden pariin lasten mentyä nukkumaan. Joskus useamminkin. Yhtenä tai kahtena iltana viikossa tämä aika vierähtää luottamustoimien paperitöissä. Tai oikeastaan Excel-taulukoissa. Yhtenä iltana. Vain yhtenä iltana käyn opiskelemassa uutta kieltä. Toisena iltana teen kotiläksyt sen tiimoilta. Perjantai-iltaisin nukahdan sohvalle.

Yhtenä iltana viime keväänä aloitin lukemaan Sofi Oksasen Puhdistusta. Kesken. Sen jälkeen olen aloittanut lukemaan yhtätoista kirjaa, joista kymmenen olen lukenut loppuun. Viimeisenä niistä yhdestätoista aloitin Riikka Pulkkisen Vieraan. Kesken. Mutta ei kauaa. Saan sen loppuun yhtenä iltana ensi viikolla.

Yhtenä päivänä elokuun lopussa ostin joulukalenterikuuseemme ensimmäiset tavarat pusseihin. Tänä iltana täytettä puuttuu vielä kuudestakymmenestä "luukusta" (24 luukullista päivää x 3 lasta = 72 luukkua). Yhtenä iltana kaksi viikkoa sitten kuuntelin salaa puhelimen kautta lempijoululauluni. Klik! Monta iltaa aiemmin olin pyöritellyt päässäni erillistä joulublogia. Klik! Joulua pinnan alla. Joka luultavasti kuihtuu yhtä helposti kuin tämäkin, koska vapaa-aikaa ei ole yhtenäkään iltana enempää.

Tapahtui taannoin: Yhtenä sateisena päivänä menin töihin Crocs-saappaissani. Töissä totesin molempien sisätyökenkieni jääneen eteiseemme. Olin siis kumiseossaappaissa koko työpäivän. Päiväkodista kaksivuotiasta hakiessani, en kehdannut ottaa saappaita pois jalasta, koska pelkäsi myrkyttäväni sisäilman. Samana päivänä rintaliiveistäni irtosi olkain. Kesken työpäivän. Niinpä kuljin kaksi viimeistä työtuntiani oikea rinta pystyssä ja vasen viisi senttiä alempana. Joillekin tällaista sattuu yhtenään. Minulle onneksi vain yhtenä päivänä.

Aah, omenoita! Ja prinsessa Pössi.

Tuntuu, että jokainen lehti ja resepti hehkuttaa omenoiden ihanuutta. Haistatan hikisen sukkani niille! Kun omenoita on tippunut viisi viikkoa tai enemmän kottikärryllisen tai kaksi päivässä, omenat eivät tunnu enää aah-niin-ihanilta. Missään muodossa. Viime viikolla ostin kaupasta nektariineja.

Tunkio on täynnä omenia. Housut kiristävät omenapiirakoista. Viimevuotisetkin mehut ovat edelleen juomatta kellarissa. Omenoita litistyneenä nurmikolla. Kolme haukkua syötynä pihan nurkissa, jos toisessakin. Sankoja ja pussillisia kouluihin ja päiväkotiin kannettuina. Anopin takakonttiin sullottuna. Aah, omenoita! Onneksi ne alkavat loppumaan pian.

Ensi keväänä on jaksettava leikata puut torsoiksi. 

Viime keväänä ei muka ehditty ja jaksettu. 

Laiskuuden hinta on maksettu!

Omenan syöjinä meillä asuu yksi hyvätuulinen kymmenenvuotias, yksi iltakiukkuinen ekaluokkalainen, joka jaksaa koulussa käyttäytyä ja kotona kiukuta. Pahnan pohjimmaisena ja innokkaimpana kolmen haukun omenan syöjänä meillä asuu prinsessa Pössi. Kaksivuotiaan itse annettu arvonimi itselle. Prinsessa Pössi. Oikein herkkänä hetkenä prinsessa Murupössi. Varsinainen touhun tyttö ja neiti pulisija. 

Niin että. Niin että, hyvää kuuluu!