Viime aikoina

 Olen ollut täällä.

Harakoille

Lämpö nimittäin. Talolla meni neljä päivää tottua pakkasiin ja oppia leudon syksyn jäljiltä pitämään lämpö sisällänsä. Olemme kantaneet kori- ja kilokaupalla puita sisälle. Lykkineet tulipesiin. Putsanneet tuhkia. Ja lykkineet lisää puita. Taas hakeneet lisää. Sähkölämmitys laitettiin päälle, kun ulkolämpötila laski alle 10 pakkasasteen. Tulipesät lauloivat yhtä lailla. Siitä huolimatta alkuviikosta sisällä oli työpäivän jälkeen 15-17 astetta lämmintä. Lämpö karkasi harakoille. Ei paljon lämmittänyt. Kunnes talo hoksasi talven tulleen ja mukautui tilanteeseen. Tasaisesta sähkölämmityksestä huolimatta. Nyt pysytään jo yli kahdenkymmenen asteen ympäri vuorokauden, vaikkei takat roihuaisikaan koko aikaa. Kummallisia nämä vanhat puutalot.

Myös niin kutsuttu vapaa-aika on on annettu harakoille viime aikoina. Osan on syönyt lämmittäminen. Osan harrastus- ja joulujuhlakiireet. Ison osan työt. Tänäänkin on ollut niin kutsuttu vapaapäivä. Olen tehnyt töitä kymmenen tuntia. Nyt alkaa tuntua siltä, että voiton puolella ollaan. Viime viikonloppukin meni töitä paiskiessa. Reilun viikon päästä harakat lakkaavat saamasta vapaa-aikani ja ehdin keskittyä oleelliseen. Jouluun.

Joulu to do-listallani on asiat suunniteltuina. Osa jo hoidettu. Monta aloitettukin. Tänä viikonloppuna on edessä monta yliviivauksen paikkaa. Toivon mukaan. Isot tytöt lähtivät mummolaan neljäksi päiväksi, kun heidän kouluissaan tehtiin huominen sisään. Itse olenkin ainoa, kuka huomenna avaa työpaikan oven. Ja sulkee vasta lauantain puolella. Pikkujoulut. Tukkaa särkee jo ajatuskin.

Mitä teille kuuluu?