Tällä kertaa minulla ei ole mitään älynystyröitä työllistäviä aloituksia. Siksi päivittäminenkin on jäänyt. En osaa tarttua toimeen, kun ei ole mitään oikeaa asiaa. Edellisen päivityksen jälkeen mieleen jääneitä tapahtumia:
Lauantai: Yhdeksänvuotias sai ohjelmanäytön perusteella kutsun edustamaan omaa ikäryhmäänsä aluepiirikisoihin.
Sunnuntaina: Kävimme hiihtämässä ja pulkkailemassa. Sekä miehen sisaren syntymäpäivillä ja äänestämässä. Meillä äänestettiin luultavasti kumpaakin ehdokkaista. Omani jäi lehdelle soittelemaan. Meillä ei puhuta politiikasta. Käyn hiljaista taistoa arvojeni puolesta. Minä kuljen bussilla ja jalan. Mies autolla. Siinä on sitä politiikkaa...
Maanantai: Meni ohi.
Tiistai: Meni jo.
Keskiviikko: Tuurasin influenssan kaatamia kollegoitani ja olin töissä kahdeksasta seitsemään. Oli miehen tiskivuoro.
Torstai: Yhdeksänvuotias kipeytyi iltapäivällä, kuusivuotias meni kaverilleen ja mies kuopuksen kanssa kauppaan. Jumahdin töiden pariin niin pahasti, että unohdin hakea kuusivuotiaan leikkimästä. Paskaäitifiilis ja elämäni morkkis! Lisäksi unohdin siirtää miehen tilille rahaa viikko-ostosten maksua helpottamaan. Miehen tiskivuoro vanhoine ja uusine tiskeineen oli siirtynyt keskiviikolta torstaille. Olin päättänyt, että silloin tällöin nähtävä miehinen strategia siitä, että jos jättää tiskit hoitamatta ne hoituvat itsestään minun toimestani, ei tule toteutumaan tällä kertaa.
Perjantai: Jätin hyvin mielin yhdeksänvuotiaan yksin sairastamaan. Vaikkakin saisin vielä olla palkallisesti kuukauden päivät poissa hänen sairastaessaan. Ainoana huonovointisuuden aiheuttajana oli enää päänsärky. Kävelin töihin 27-asteen pakkasessa. Ensimmäinen kerta töiden aloituksen jälkeen, kun työmatkalla ei tullut hiki. Mutta ei kyllä kylmäkään. Kesken työpäivän päiväkodista soitettiin, että kuusivuotiaalla on kuumetta 37,5 astetta lämpöä. Muita kipeyden oireita ei kuulemma ollut. Lopputulos: molemmat lapset olivat kuumeettomia ja kaikin puolin muutenkin hyvin voivia siinä vaiheessa, kun kotiuduimme. Vointi jatkuu samanlaisena. Vinkki vinkki: lapsi saattaa olla asteen verran lämpimämpi noustuaan päiväunilta peiton alta! Keskiviikkoaamusta asti kertynyt käsitiskivuori oli edelleen tallella. Minun mielenrauhani ja järkeni sen asian kanssa ei. Vaihdoin tiskivuoren miehen kanssa omaan kotihommaani. Tiskasin. Illalla lähdin työpaikan työyhteisön virkistäytymisiltaan autolla. Tipaton helmikuu. Puolet henkilökunnastamme on influenssan kourissa. Päädyin aikuisten ihmisten juoppokuskiksi. Oli hauskaa. En saanut sakkoja.
Tänään: Heräsin aamulla virkeänä. Mies on "koulutusristeilyllä". Jatkokoulutus järjestetään ilmeisesti suoraan laivan rantauduttua, koska siitä on nyt kaksi tuntia, eikä mies ole vielä saapunut kotiin. Näin oli ainakin viime vuonna. Ajattelin hyödyntää harvinaisen yksinäisen illan (lasten nukkumaan menon ja) tämän päivityksen jälkeen...Töitä tekemällä.
Sivuraide: Kovien pakkasten aikaan ulkoilut jäivät vähille. Yläkerta on ollut joka ilta kuin pommin jäljiltä. Ja joka ilta on saanut siivota hikihatussa yksi jos toinenkin. Parina viimeisenä iltana perherauhan pelastuksena toimi Lego-talojen rakentelu. Kuvat ovat paukkupakkaspäiviltä. Puolitoistavuotias on oppinut sanomaan kuluneella viikolla sanoja, joissa on k-geminaatta: Takka, kakka, takki, tikku, ankka ja niin edespäin.
Marille kiitos tunnustuksesta!
