neljättä lasta kiitos. Olen luopunut ajatuksesta, eikä tee edes tiukkaa vielä. Niin kuin jokaisesta lapsestani, myös kolmannestakin on seurannut jälkeisiä vielä synnytyssairaalankin ulkopuolella. Ehkä olisi syytä tasata aivotoiminto ja palauttaa tämä nainen takaisin ihmisten kirjoihin. Ajattelevien ja loogisten, toimintakykyisten sellaisten. Perustan väitteeni seuraaville tapahtumille viimeisen vuoden ajalta, mitkä todistavat, että väsyneenä kaikki ei aina mene ihan putkeen:
- Uunilohi on puolen tunnin uunissa olonkin jälkeen ihan punainen ja huomaan kääntäneeni uuniin vain valot päälle. Kuka niitä lämpöjä kaipaa!
- Vaippaa vaihtaessani huomaan vauvalle vaatteita pukiessani, että olen laittanut kuivan vaipan suoraan vanhan vaipan päälle.
- Mennessäni katsomaan kuinka pannukakku paistuu uunissa, huomaan unohtaneeni pannukakkupellin pöydälle. Hyvin kypsyy...
- Joulun jälkimainingeissa aamukahvia hörppiessä totean, etteivät manteliilastut ja rusinat sovi kahvin joukkoon. Kuka sitä sokeria kahviinsa kaipaisikaan? Minä.
- Jumppatunnin päätteeksi huomaan mustissa jumppahousuissani takapuolen kohdalle liimaantuneen
ja kuivuneenspagetin. Korostan tunnin päätteeksi. - Koska pyykinpesu on mieltä ylentävää, haluan ilmeisesti tehdä sen tiedostamattani samalle koneelliselle useampaan otteeseen. Tämän vuoksi olen ottanut tavaksi pestä ensimmäisen koneellisen ilman pesuaineita ja seuraavan koneellisen samalla pyykillä pesuaineiden kanssa.
Nämä nyt ihan vain "muun muassa". Aina ei kaikki voi mennä ihan putkeen. Mutta kyllä on nauruja piisannut!
Ps. Hiihtoloma meni ihan putkeen.
Tapahtui taannoin: Olen viimeiset kuusi kuukautta ollut ihan varma, että yhdeksänkuiselle on hampaat puhkeamassa (isosiskoille puhkesi aikoinaan kolme- ja nelikuisena ensimmäiset alahampaat). Siksi hän nukkuu niin huonosti, kuolaa koko ajan ja jyrsii kaikkea kohdalle osuvaa. Päivää vaille yhdeksänkuisena se vihdoin tapahtui: ensimmäinen toistaiseksi ainoa hammas! Nyt ne yöt "varmasti" vihdoin helpottavat. Onneksi enää ei ole jäljellä kuin ne loput 19 hammasta. Putken vierestä eläminen taitaa sittenkin jatkua vielä. Viisivuotiaallakin on jo viisi rautahammasta. Ja hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan tässä taannoin.
