Koska saa olla aamusta iltaan kotona.
Ja kun on kotona, saa:
- nauttia lasten ääniin heräämisestä
- syödä aamupalaa koko perheen voimin ilman minkäänlaista ruokarauhaa ("Äiti hei? Voidaanko me...?")
- siivota jatkuvasti paikkoja ohimennen tai täydellä teholla
- ladata astianpesukonetta ja tiskata
- laittaa ruokaa useammin kuin kerran päivässä
- leipoa harvase päivä auttavien pikkukätösten kanssa
- kuunnella sisarusten päivä päivältä lämpeneviä välejä, koska saavat nauttia toistensa seurasta 24/7
- lämmittää taloa aamupäivästä alkaen ja hakea puita
- kolata pihaa
- leikata omenapuita
- keksiä tekemistä lapsille
- käydä luistelemassa ja hiihtämässä (hiihtimillä. Ks kaksivuotiaan käsitesanakirja)
- kuljettaa kavereille ja harrastuksiin
- emännöidä pikkuvieraita ja isompiakin
- pelata pelejä
- haaveilla juovansa kahvikupillisen rauhassa
- vastata kiukutteluun ja kysymyksiin
- kuullustella kokeisiin
- avustaa tietokonepeleissä (Me speak no English)
- sulkea nettiliittymää pois lapsen kännykästä, kun peliajan täyttymistä ei uskota
- lääkitä korvatulehduspotilasta
- valvoa öisin vielä enemmän kuin normaalisti, jos vain mahdollista
- yrittää poistaa puhjenneen tärykalvon möhniä tyynyliinasta
- haaveilla arjen paluusta
- iloita työpaikasta ja sen tuomasta siedettävämmästä arjesta.
Olin jo pari viikkoa sitten kolme ylimääräistä päivää kotona. Kaksivuotiaan korvatulehdus ei ota talttuakseen. Kahden päivän jälkeen olin jo ihan kypsä. Toisena päivänä puoleen päivään mennessä olin saannut tehtyä kaikki ne kotityöt, jotka yleensä teen viikossa palkkatöiden ohella. Lisäksi muutaman muun. Ja leikkinyt potilaan kanssa. Sylitellyt. Kolmantena päivänä oli jo pakko käydä leipomaan ja opetella vieraan kielen sanoja.
Nyt mieskin lomailee. Puolentoista neliön alakerran vessassa. Ja rakennustarvikeliikkeissä. Työ näyttää pitkittyvän, kun käy hakemassa jokaisen pultin erikseen. Ja välillä palaa neljän tunnin reissulta tyhjin käsin. Kun ei ollut sittenkään ihan varma. Lähti vähän käsistä. Remontointi. Alunperin sen piti olla valmis ensi viikolla. Nyt kaksivuotiaan kolmevuotissynttäreiksi toukokuussa.
Ja omenapuun leikkuuni. Ensimmäisen kohdalla innostuin. Eipä ainakaan tule omenoita tänä kesänä siihen puuhun. Eikä ehkä viiteen seuraavaankaan. Katsotaan, jos tulee lehtiäkään. Eipä tule haravoitavaakaan. Ehkäpä ensi talveksi polttopuita. Ainakin saan naurut joka kerta, kun näen puun.
Tässä leikkuu on vielä vähän kesken.
En jättänyt noita ohuita,
pitkiä oksia ollenkaan.
Lapset siivosivat oksat pois.
Eivätpä kysyneet enää
loppupäivänä äidiltä tekemisehdotuksia.
Nätti on!
Lomalla on aika tylsää. Tavallaan ihan kivaakin. Ainakin tähän aikaan illasta. Kunhan vain kirjoitellessani vähän liioittelin. Mutta oikeasti:
- Jotkut lomailevat vapaaehtoisesti vuodesta toiseen...
