Lettukestit

Lauantaina. Viikko sitten. Sukulaisille ja muutamalle hyvälle aikuisystävälle. Kuudelletoista vieraalle. Kerrankin sää suosi ja päästiin pitämään pidot pihalla. Vaatimattomilla tarjottavilla. Otettiin varaslähtö vajaalla viikolla. Juhlittiin seitsemänvuotiasta! Kaverisynttärit pidetään vähän myöhemmin, kun hän on ehtinyt tutustumaan luokkakavereihinsa.

Tarjolla oli kolmen litran muurinpohjalettutaikinasta paistettuja lettuja. 

Paljon! 

Kinkku-paprikasoosilla. 

Kanttarellisoosilla. 

Tomaatti-soijarouhesoosilla. 

Makean kattauksen aikana tarjottiin: 

Kuningatarrahkaa täytteeksi. 

Herrasväenpikkuleipiä. 

Vaahtokarkkeja. 

Vadelmia. 

Macaron-leivoksia. 

Itsetehtyjä, ei-niin-kauniita, mutta hirmu hyviä. 

Juomana oli: 

Punaherukka-mansikkamehua. 

Mustaherukka-vadelmamehua. 

Vettä. 

Kahvia. 

Teetä.

Ajattelin päästä tarjottavissa helpolla. Tavallaan pääsinkin. Keittiössä vietin aikaa ehkä puolitoista tuntia. Mutta. Tavallaan en. Lettuja paistaen meni melkein kolme. 

Sitten oli tietenkin vielä se loppurutistus: 

Kertakäyttöastioista huolimatta.

Koulutie

on aloitettu tämän syksyn osalta. Ensimmäinen ja neljäs lukuvuosi ovat edessä. Muutos on ollut molemmille suuri. Tutusta esikouluryhmästä on siirrytty 24 ventovieraan ja yhden tutun ikätoverin seurassa koulutielle. 26 ekaluokkalaista. Ja uusi kieli. Neljäsluokkalainen jatkaa vanhassa koulussaan. Mutta koulu on muuttunut alakoulusta yhteinäiskouluksi kesän aikana.

Uudet kirjat on päällystetty. Läksyjen teon makuun on päästy. Molemmat koululaisistamme ovat erikoispainotteisella luokalla. Ekaluokkalainen kävi kielikypsyystesteissä yliopistolla talvella ja pääsi kovasti haluamaansa opinahjoon. Neljäsluokkalainen kävi kaksi ensimmäistä kouluvuottaan ihan tavallisella luokalla ja pyrki omasta tahdostaan erikoispainotteiselle luokalle kolmannesta vuosiluokasta eteenpäin. Itselläni ei ole ollut kunnianhimoa patistaa lapsiani mihinkään suuntaan. Minulle se tavallinen a-linjakin olisi kelvannut lapsilleni opinahjoksi.

Koulumatka on kummallakin melko haastava. Ekaluokkalaisen lukujärjestys on onneksi meitä huoltajia myötä ja aamut alkavat lähes aina kahdeksalta. Hänen ei tarvitse kertaakaan kulkea koulumatkaa yksin. Iltapäivissä turvana on iltapäiväkerho. Toisin kuin neljäsluokkalaisen. Hänellä on onneksi järki päässä liikenteessä. Siellä ei riskin otto kannata. Koulumatkat taittuvat kävellen. Molempiin suuntiin. Kaksi kilometriä suuntaansa. Oivallinen arjen hyötyliikunta jokaiselle koulupäivälle.

Oma kotikatumme on kouluteiden toiseksi vaarallisin osuus. Jalkakäytävä on ollut jo kolme kesää kunnallistekniikkatöiden takia poispurettuna. Arvioitu valmistumisaika oli 1.8.2012. 30 km/h-nopeusrajoituskyltti on jäänyt kasvillisuuden peittoon. Parhaat vauhdit nousevat varmasti lähemmäs kuuteenkymppiin. Pysäköimiskieltomerkki on kadonnut samoihin katveisiin. Suojatiemaalaukset puuttuvat. Onneksi aamut ovat vielä hetken valoisia.

Mitä kuuluu 2-vuotiaalle? Hän on yhtä kiukkua päiväkotipäivän jälkeen kotona. Uhmaa, itkua, väsymystä ja pettymyksen räkää poskella. Joka ilta. Ma-pe. Hoitopäivän pituus on seitsemän tuntia. Joskus kahdeksankin. Lauantaina ja sunnuntaina on helpompaa. Kotipäivän pituus on 24 tuntia.  Maanantaina hoitopäivän päätteeksi ensimmäinen kysymys on: Onko tänään viikonloppu? Tätä se oli ensimmäinen hoitokuukausi viime vuonnakin (tosin ilman kysymyksiä). Sitten helpotti. Arki asettui uomaansa. Sitä kovasti odottaen.

Kesä

-kuukaudet, -kausi, -herkut, -mökki, -kissa, -kundi, -gimma, -lapset (MLL), -työ, -loma, -terassi, -suunnitelmat, -kirja ja -yö. Niin se vain on, että minulla on kesäblogi. Arki, kun koittaa ei vain ehdi. Tai jaksa. Tai ole mitään kerrottavaa. Eikä ehdi kuvaamaankaan.

Kauluspaidat pestiin jo pari viikkoa sitten. Työvaatteet katsottiin ja päivitettiin. Koulu- ja tarhareput ja -vaatteet ovat hankittuina. Samoin ekaluokkalaisen puhelinliittymä ja sanakirja kielipainotteiseen opinahjoon. Koulumatkaa on harjoiteltu. Päiväkoti aloiteltu.

Tänä syksynä meillä on kaksi koululaista ja yksi päiväkotilainen. Kaksi työssä käyvää aikuista. Oma uusi työpaikkani kasvatti työmäärääni. Luottamustoimi syö pari myöhäisiltaa viikosta. Jäähalli kutsuu kuudesti viikossa. Ja sitten on lisäksi viisi viikkotuntia ohjattua oheisliikuntaa liittyen luisteluun. Itselleni aion pyhittää yhdestä illasta viikossa kaksi tuntia kielikurssiin. Omenatkin ovat alkaneet tippua puista. Seuraavat kaksi kuukautta niitä kerätään tunti illassa. Kottikärryllinen päivässä. Sitten tippuvat lehdet. Ja sitten onkin jo joulu. - Lempivuodenaikani (kuusivuotiasta lainatakseni).

Tätä minä oikeasti odotin. Melkein koko loman. Arkea aikatauluineen. Vaikken yhtään sellaista lomapäivää pitänyt, että olisin ollut tekemättä jotain hyödyllistä. Paitsi sen, jonka makasin sairaalan päivystyksessä kamalan yllätysmigreenin kourissa. Jotain sellaista, johon arjen tiimellyksessä ei jää aikaa. Jos en muuten ehdijaksamuista palata tänne, niin teidän blogeihinne palaan. Teidän, jotka jaksatte päivittää, kun ehditte. Minäkin yritän. Ihan parasta orastavaa syksyä kaikille!

Mehuissa

Keittelin anopin mehukattilalla mehuja tuossa taanoin. Viime viikon tiistaina. Osan punaviinimarjoista keräsin tuoreeltaan kantoineen päivineen pensaista. Kavereiksi tyhjensin viimevuotisten loppuja pakastimesta: mansikkaa, vadelmaa, punaviinimarjaa ja karviasta. 

Homma alkoi tietenkin marjojen keräämisellä ja pakastimen tyhjentämisellä. Uuni kuumenemaan 70-asteeseen ja lasipullot lämpiämään. Puolet kattilallista laitoin sulaneita pakastemarjoja ja loppupuolikkaan sitten tämänvuotisia punaviinimarjoja. Puoleen väliin marjoja laitoin litran sokeria. 

Puolen tunnin keittämisen jälkeen sai valuttaa ensimmäisen pullollisen. Sen kaadoin takaisin marjojen joukkoon, jotta sokeri levittyisi tasaisemmin mehuun (anopin vinkki). Heti miten melkein sai pullottaa ensimmäisen pullon.

Jos mehun laskee ihan pullonsuun piri pintaan ja laittaa sen päälle palan tuorekelmua ja korkin, saa mehusta ilmatiivistä. Mehun viiletessä sen tilavuus laskee ja sen myötä myös mehun pinta. Näin mehusta sai ilmatiivistä ja se säilyy jääkapissa, tai meidän tapauksessamme kylmäkellarissa vuoden päivät. Tai ainakin meillä on säilynyt, jos sitä on jäänyt juomatta! Mehutiivisteen sekoitussuhde on 1:3 mehua ja vettä. Mehun voi myös pakastaa.

Koko hommaan meni pullotuksineen ja lopputiskeineen alle kolme tuntia. Yhdestä mehumaijallisesta syntyi nelisen litraa mehua. Kellariin kannettiin seuraavana päivä melko monta pulloa. 

Nyt mä lähden 24/7-kauppaan ostamaan mustikkamuffinseihin vaniljarahkaa. Lyhyen varoitusajan vieraat huomisaamulle eivät tulleet kauppalistalaskuihin eilen...