on aina hiki hatussa. Ensin kykit kukkapenkeissä kuukausi tolkulla ja ajat nurmikkoa. Sitten keräät seuraavat kuukaudet tolkuttomasti satoa: marjat, vihannekset, yrtit ja omenat. Sitten saapuu syksy. Ja kesän jäänteet pitää siivota pihalta pois. Lehdet lakastuvat ja tippuvat. Toivottavasti talvella saa kolata. Rakastan lunta.
Arki-iltoina olemme keränneet omenoita. Sen minkä arjeltamme olemme ehtineet. Viikonloppuina olemme katkoneet kukkavarsia, haravoineet, leikanneet nurmikon viimeisen kerran ennen ensi kevättä, siirtäneet kasveja paikasta toiseen, siivonneet kasvimaan ja yrttilaatikot, pesseet ja puunanneet grillin, siirtäneet pyörät (paitsi allekirjoittaneen) talviteloille kellariin auton tieltä pois tallista, nostaneet uppopumpun pihakaivosta ja purkaneet trampoliinin. Sitten olemme keränneet niitä omenoita. Ja sen haravoinninkin taisin mainita. Viime yönä oli ensimmäinen yöpakkanen. Hevoskastanja oli yön aikana tiputtanut jokaikisen lehtensä. Johtomies kävi ostamassa johdottoman lehtipuhaltimen. Paheksun. Onneksi tykkäämme tästä. Tekemisestä. Paitsi noista omenoista.
Sisällä paikat ovat pölyttyneet. Pinot kasaantuneet ja hommat kertyneet. Tänä viikonloppuna purimme niitäkin. Auringon paisteesta huolimatta. Yhtenä päivänä kuluneella viikolla yläkerran lämpötila oli laskenut alle kuuteentoista asteeseen. Alakerrassakin oli vain seitsemäntoista. Puulämmityskausikin on siis korkattu. Ulkona ei kuki enää mikään. Ostin kaupasta neilikoita. Leikkokukkakausikin on avattu!
Elämä maistuu elämältä. Ja hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti