lauantai 8. syyskuuta 2012

Syksyn kynnyksellä

Kyllä minä niin vain mieleni pahoitin,
 
  • kun Facebook-profiilini muuttui vastoin tahtoani aikajanaksi. Vastalauseeksi poistin profiilini ja nyt en pysty enää urkkimaan muiden vauvauutisia.
  • kun toissa viikolla maanantain välisenä yönä rankkasateet tukkivat katumme viemärit ja likavesi nousi kellariimme. Kaupunki pahoittelee.
  • kun työmatkoilla on aina vastatuuli. Aamuisin tuuli kulkee jokivartta alajuoksulle. Iltapäivällä mereltä yläjuoksulle. En kyllä tykkää. Aina tulee hiki.
  • kun autolla ajaessa liikenteessä on törppöjä autoilijoita. Eivät he voi sille mitään, etteivät he osaa liikennesääntöjä. Nuolivaloilla vihreillä saa kääntyä pysähtymättä keskelle risteystä ja suojatien eteen pysähdytään, jos siellä on janlankulkija odottamassa.
  • kun unohdin kauppalistasta kuumehöyryissäni puolet asioista ja ehdin jo iloita pienestä kauppalaskusta.
  • kun mies on yksityisellä töissä ja siellä maksetaan ylityökorvauksia. Saadaan 20:n prosentin palkankorotuksia. Puhelin- ja liikuntaeduista puhumattakaan. Minun työaikani on 28 tuntia viikossa, mutta yli neljänkymmenen porskutellaan. Kotiin tuotavia hommia ei lasketa, eikä laskuteta. En kyllä tykkää. Paitsi työstäni.
  • kun tänäkin vuonna on miljoona omenaa, jotka pitää kerätä. Naapuri ei ole kerännyt kahteenkymmeneenviiteen vuoteen ja heidän piha on viisikymmentä senttimetriä korkeammalla kuin meidän, noiden maatuneiden omenoiden ja lehtien vuoksi. Onneksi niillä on jaksamista ampua ilmakiväärillä puolilta öin ja hakata kavereiden kanssa traktorin rengasta lekalla. Meidän puolelle tippuneet "niiden omenat" heittelen sinne maatumaan. Meillä on omat omenat!
  • kun omenoiden ja luumujen (luumuomenat, kuten kaksivuotias ilmoittaa ja syö kivetkin samalla) mukana on tullut triljoona banaani- a.k.a hedelmäkärpästä. En kyllä tykkää, kun ne kakkii vasta pesemiini ikkuinoihin.
 
Oikeasti en ole pahoittanut mieltäni kuin omenoista. Tai oikeastaan naapurin toisen polven laiskuudesta. Yksityisen palkkaeduista olen hivenen kateellinen. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja piristi mieltäni. Ja Sofi Oksasen Puhdistus on edelleen kesken. Ennen kuin poistun Facebookista näin siellä hauskan kuvasarjan. Siinä Marilyn Mansonin ja Harry Potterin yhdistelmästä oli syntynyt Sofi Oksanen. 


Seuraavan kuvan onnistuminen piristi. Sitä ei ole muokattu. Kontrastit ovat aika huikeat.


Voisi jo lakata satamasta!

Ei kommentteja: