Vessa

Kun on ollut melkein vuoden ihan hiljaa, niin mistäpä muusta sitä palata kirjoittamaan kuin vessoista. Tästä olisin varmaan seuraavaksi kirjoittanut, jos olisin ehtinyt kirjoittaa ennen kuin nyt. 

Minua pännii vessat. Työpaikan vessat. Miten aikuiset ihmiset voivat vessakäyttäytyä niin välinpitämättömästi, kun kyseessä on joku muu vessa kuin kodin. Meillä on töissä kaksi naisten vessaa. 39 naista niitä käyttämässä. Aikuista naista.

Pienin asioista on varmaan tyhjä hylsy telineessä, 

kun paperirullat ovat käden ulottuvissa toisen kyljen puolella. 

Sitten pännii kakkaraidat pöntössä.

Häpykarvat lieriöllä on helppo puhaltaa pois.

Ja vesipisarat käsisuihkun jäljiltä pyyhkiä.

Enemmän ketuttaa ne pissatipat lieriöllä. 

Niitä ei ole enää kiva pyyhkiä.

Ja niitäkin enemmän ärsyttää putsata kuukautisverta samaiselta lieriöltä.

Oikeasti!

Tämä on vähän huono johdatus siihen, että alakerran vessa on viimein valmis. Tai onhan se ollut valmis viime toukokuusta. Neljä kuukautta siihen meni. Keittiön piirtäminen pitäisi aloittaa. Kalusteet tilata sen jälkeen. Toteuttaa ennen kahdeksanvuotiaan yhdeksänsiä syntymäpäiviä elokuussa.

Jospa ehtisin palaamaan lähipäivinä siihen, minne katosi kuluneen vuoden päivät. Muita olen käynyt hiljaisuudesta huolimasta lukemassa.