Ajattelin kirjoittaa uudestaan lähipäivinä. Itselleni muistiin. Helmikuussako se oli? Vauvakirjat ovat täyttämättä vuosien ajalta. Samoin kuin valokuvat tilaamatta. Vain arki rullaa. Sinne katosivat päivät. Ja tulevat kiihtyvällä tahdilla katoamaan.
Kesä 2013 oli niin loistava, etten avannut konetta koko kesänä. Asuin ulkona ja maalasin ikkunan ulkopieliä ja -puitteita. Heinäkuun lopussa alkoi vanhempien tyttöjen harrastusrumba, joka täyttää kaikki viikon päivät töidemme ohella. Tänä kesänä olen päässyt alakerran sisäikkunoiden pariin. Lisäksi kattoa uusitaan. Ja se keittiöremontti alkaa viimein elokuussa. Sitten on ollut kaikki nuo kukkapenkit, marjat ja mehustamiset sekä 1200 neliön verran viikottaista nurmikon ajamista. Ja kerran viikossa parin päivän pikkureissu jonnekin lähelle, kivaan paikkaan.
Lukuvuonna 2013-14 kaupassa ehti käymään perjantaina kello 15-16.30 välisenä aikana. Pyykit pestä ja siivota sunnuntaina, kun kotiuduttiin jo yhdeltä iltapäivällä. Kenenkään luona ei kyläilty ja lasten kavereita lukuun ottamatta kukaan ei kyläillyt meillä. Ei jaksanut sunnuntaina, kun sille olisi muka ollut aikaa. Piti saattaa koti ajan tasalle. Maata edes hetki sohvalla. Katsoa elokuva lasten kanssa. Syys-, joulu- ja talvilomalla taisi kullakin käydä vieraita kerran.
Viime vuoden aikana lakkasimme arkisin syömästä päivällistä koko perhe yhdessä. Aina oli joku jäähallilla. Päivän ruoka lämmitettäväksi tehtiin viimeistään edellisenä iltana lasten nukkumaan menon jälkeen. Luistelutreenejä oheislajeineen riitti jokaiselle viikonpäivälle. Yhteensä 24 tunnin verran. Plus kuljetukset. 50-140 kilometriä päivässä. Ostettiin kakkosauto. Yhdellä ei enää onnistunut kahden lapsen kuljettaminen.
Syksyllä oli piharemontti, joka jatkui keväälle. Nyt on hienoa! Syksyllä mies joutui yt-neuvotteluiden kouriin ja selvisi. Keväällä sama kohtasi minua. Tipuin ja työllistyin uudestaan. Koko talven satoi vettä ja oli harmaata. Seitsemänvuotiaasta tuli kahdeksanvuotias, yksitoistavuotiaasta kaksitoistavuotias ja kolmevuotiaasta neljävuotias. Vuoden ainoat sairaspoissaolot tulivat kuopuksen vesirokosta. Saatiin täitäkin. Sinne menivät ne "en ole koskaan"- pisteet. Meille kotiutui Applen kone. En osaa edelleenkään käyttää tätä. Käsitellä kuvia sitäkään vähää kuin ennen. Yritän opetella. Tykkäsin kollaaseistani.
Me elämme lukuvuosittain. Harrastuskausi kestää kauemmin kuin kouluvuosi. Ensi lukuvuosi vaikuttaa samanlaiselta. Paitsi, että harrastustuntimäärä nousee liki kolmeenkymmeneen tuntiin viikossa. Mutta harrastuskuljetusvapaita päiviä on viikossa kaksi! Lähden töiden ohessa opiskelemaan. Kolmesti viikossa. Pitää varmaan joskus jo joustaa siitä, että meillä ei syödä muiden laittamaa ruokaa.
Luin jostain, että päiväkotivuodet ovat niitä ruuhkavuosia. Sanoisin, että nauttikaa niistä! Piece of cake!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti