Kolmas

lapseni on mahdollisuus. Mahdollisuus, jota en entisessä liitossani enää kaivannut. Mahdollissus, joka piti toteuttaa mahdollisimman pian vaikeiden solumuutosten poiston jälkeen. Niiden uusiessa hoito ei enää säästäisi mahdollisuutta. Siksi nopea toiminta.

Ensimmäinen omaan kotiin ostamani joulukoriste. Tänä vuonna pikkuvessassa.

Niissä raskauksissa, jotka ovat päättyneet toivottuun lopputulokseen, olen aina ollut jouluna raskaana. Ensimmäisessä jo loppusuoralla. Toisen testasin jouluaattona. Kolmannessa raskauspahoinvointi antoi sen verran periksi, että salli minun syödä konvehteja. Ne kolme raskautta, jotka ovat keskeytyneet, eivät ole osuneet joululle. Mikään niistä.

Puolivuotias mahdollisuus on lapsestani mahdollisesti kaikkein vaativin. Ei luonteeltaan, mutta muuten. Hän aloitti erilaisuutensa perätilalla. Hän on nukkunut alusta alkaen huonosti. Pienissä pätkissä. Öin ja päivin. Hän haluaa olla kaikessa mukana. Hän vierastaa kaikkia muita paitsi perhettään. Hän ei ole nukkunut vaunuissa ennen kuin viime kuukauden aikana. Hän ei nuku autossa.  Olen koko syksyn kannatellut jaksamistani sen varassa, että jouluna hän jo nukkuu paremmin. Voin uskaltaa hieman istua iltaa aikuisten kanssa. Mahdollisuuteni siihen vaikuttaa heikolta. Minulla on mahdollisuus istua yötä puolivuotiaan kanssa. No ensi vuonna sitten. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Vaativuudestaan huolimatta puolivuotias on iloinen ja touhukas lapsi. Hyvä syömään. Juttelemaan. Joulutoiveistaan hän ei ole kuitenkaan osannut vielä kertoa. Olen avuliaasti toivonut hänen puolestaan tuolipottaa ja hyppykeinua. Luulen, että hän itse on enemmän innoissaan lahjapapereista. Luultavasti voin halutessani laskea vaipasta ruoansulatuksessa läpimenneet paperitollot. Ikään kuin mantelia etsisi riisipuurosta.

Riisipuuroa. Sitä voi puolivuotias syödä meidän kanssamme (omaan maitoonsa tehtynä). Riisipuuroa, kalaa ja pientä kinkkua lukuun ottamatta haluaisin luopua perinnejouluruoista. Keksiä tilalle jotain oikeasti hyvää. Muidenkin kuin miehen miestä. Tapaninpäivänä pitsalle. Perinne sekin.