lapseni on nykyään hieman ilkikurinen. Keskimmäisen paikka ei ole se helpoin. Isompi tarvitsee apua koulutyössään ja vauva vaatii paljon huomiota. Niin myös viisivuotias. Enemmän kuin ennen. Ennen vauvaa hän haki huomionsa hyvällä. Tämän vuoden aikana olen yllättynyt. Liian usein huomio saadaan ikävällä keinolla. Katson peiliin. En repeä riittävästi joka suuntaan. Ehkä uudesta huomionhakutyylistä johtuen viisivuotiaalla on näkemys tonttujen toiminnasta:
Tontut liikkuvat vain myöhään illalla. Ja öisin. Kätevää. Päivällä voi touhuta vähän kaidan tien ulkopuolellakin. Yöllähän kaikki ovat kilttejä. Nukkuvat kauniisti. Huone siivottuna. Hiukset harjattuina. Levollisena. Kätevää.
Jos teoria pitää paikkaansa, saa viisivuotias paljon lahjoja tänäkin vuonna. Ja vaikkei pitäisikään, saa hän silti. Hän on kiltti ja huomaavainen. Herkkä ja hauska tyttö. Touhustiina. Viisivuotias iloitsi viikko sitten, että "Jippii!". Enää viikko ja saa pitää tonttulakkia. Koko ajan. Päiväkodissa. Ulkona. Kotona. Koko joulukuun. Joulun pyhien yli. Käytyämme keskustelua päädyimme siihen, että tonttuilkoon kotona lakki päässä. Näin tapahtui. Toinen päivä tonttulakkia menossa. Ja tonttu Touhukasta. Leikit pyörivät tonttupuuhissa.
Tonttulakin käyttö ja tonttuleikit ovat tehneet tehtävänsä. Viisivuotias ilmoitti tänään: Hänestä tulee isona tonttu. Ajattelin mielessäni, että hän taitaa olla jo vähän. Tonttu.
 |
| Viisivuotiaan taidonnäyte joululta 2009. |
Tapahtui taannoin: Viime jouluna lahjojen joukkoon oli eksynyt epämieluinen lahja. Karvakuonot-dvd. Sen sai silloinen seitsemänvuotias. Hän inhoaa kyseistä lastenohjelmaa. Ohjelma on kuulemma tylsä. Silloinen seitsemänvuotias pähkäili itse, ettei ole taitanut olla ihan kiltti koko vuotta, kun joulupukki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti