lauantai 14. tammikuuta 2012

Tällä viikolla

Tai oikeastaan jo viime viikonloppunakin tapahtunutta. Tuli lunta. Suli pois. Ja tuli uudestaan. Tuuli paljon. Pakkanen paukkui ja taloa sai lämmittää oikein olan takaa.


Viime lauantaina pinottiin viisi kuutiota kuivia koivuhalkoja autotallin seinustalle. Niillä sitten lämmitettiin arkipäivinä. Töistä kotiuduttua, kun sisälämpötila näytti kerroksesta riippuen 15-17 astetta. Lapset laittoivat Reinot ja Ainot jalkaan jo eteisessä.

Tällä viikolla päästiin ensimmäistä kertaa hiekottamaan pihaan. Ne lumet, jotka ensin satoivat ja sitten sulivat. Kolaamaankin eilen ensimmäistä kertaa. Kesykettu saapui illalla takaisin hyppimään syntyneisiin lumikasoihin.

Tällä viikolla yhdeksänvuotias sai viimein uuden sängyn. Kuusivuotias hänen vanhansa. Jossa kuulemma voi hädin tuskin nukkua, kun sen patja haisee niin paljon. Yhdeksänvuotias on ehtinyt piereskellä siinä öisin jo kolme vuotta. Hohhoijaa! Puolitoistavuotias siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn, kun kuusivuotiaan hajuton vanha sänky vapautui hänen käyttöönsä. Puolitoistavuotias otti sen heti omakseen. Ja on nukkunut siinä mainiosti. En uskonut siirron tapahtuvan näin helposti. Tällä viikolla kuopus ei ole myöskään kastellut vaippojaan. Edes öisin. Tänään hän on ollut ilman, eikä vahinkoja ole sattunut. Mies lähetettiin 86 cm pikkuhousujen ostoon. Tässä asiassa ole optimisti!


Tällä viikolla meillä ei ole siivottu vielä joulua pois. Ehkä huomenna. Tällä viikolla olen ihmettellyt joulun alla hankkimiani neilikoita, joista punaiset ovat edelleen aivan kukassaan. Yli kolme viikkoa hankinnasta. Myös amaryllis aloitti toisen varren kukintansa tällä viikolla. Joulukukilla mennään siis vielä. Tällä viikolla ostin myös ensimmäisen kerran kahteen vuoteen uuden muumimukin. Hurraa!-mukin Helsingin desingpääkaupunkivuoden kunniaksi julkaistun. Ensimmäinen joka miellytti silmää aikoihin. Meillähän olisi ollut kaikki mukit vuodesta 1997, mutta en mieltynyt uusiin mukeihin enää. Olisi ehkä ollut fiksua hankkia ne nyt väliin jääneetkin yli neljänkymmenen muun mukin kaveriksi. Ihan vain sarjan ehjänä pitämisen vuoksi. 


Tällä viikolla elän ensimmäistä kertaa viime syksyn loma-aikaa ei lasketa taas seitsemänpäiväisen viikon. Työpäivät matelivat, vaikka tekemistä riitti ihan joka hetkelle. Kotiin tuomisia ei vain ollut mukana.

Tällä viikolla oli taas se aika vuodesta, kun kävin naistentauti poliklinikalla koepalojen ottamisessa. Kaksi vuotta kontrolleja jäljellä. Sitä toivoo, ettei soittoa tai kirjekuorta tule enää tälläkään kertaan.

Ei kommentteja: