Viidennes

Viidennes takana yhteistä elämää neljävuotiaan kanssa. Aika monta vuotta vielä edessä. Hän on vielä niin pieni, että tulevien vuosien kulkua on vaikea lähteä arvioimaan. En osaa yhtään sanoa millainen ihminen hänestä kasvaa. Mitkä tulevat olemaan hänen mielenkiinnonkohteitaan, taitavuuksia tai heikkouksia.

Omien sanojensa mukaan neljävuotias aikoo isona rakentaa talon meidän pihallemme. Siinä on kolme huonetta. Hän aikoo saada kerralla kolme vauvaa, joiden nimet tulevat olemaan Koiranpentu, Veena ja Leenis. Tulevaa aviomiestään hän ei osaa vielä nimetä, mutta on kesän aikana ymmärtänyt sen, ettei se voikaan olla mies, hänen oma isänsä. Auto tulee olemaan vaaleanpunainen Fiat. Ammatiltaan hänestä tulee äiti.

Neljävuotiaan on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että hänellä ei ole samoja oikeuksia kuin vanhemmilla siskoillaan. Kuinka voisi hyväksyä sellaista asiaa, jota ei vielä ymmärrä. Neljävuotiaathan ovat tiettävästi koko maailman napoja!

Neljävuotias on puuhakas ja utelias. Ikipuhuja. Puhe ei lakkaa edes nukkuessa. Kysymyksiä riittää satoja jokaiselle päivälle. "Mikä on karnivori?" "Onko Argentiinassa nyt yö?" "Miksi äitin maha näyttää siltä kuin siellä olisi vauva, muttei kuitenkaan ole." "Miten traktorinmunista voi kuoriutua uusia traktoreita, kun niiden sisällä on heinää?" Neljävuotias ei vielä ole itse vastuussa hölmöilyistään. Se oli aina joku muu. Tai jos ei ollut, se joku muukin teki niin. Kuten kävi seisaaltaan puskapissalla.

Sen lisäksi, että neljävuotias osaa uhmata, polkea polkupyörällä, luistella, hiihtää, kiipeillä ja puhua kaikilla äänteillä, hän osaa myös pussata kalaa. Josko siitä tulisi prinssi. Ei tullut. "Muutunkohan minä sitten ensi yönä kalaksi?" Neljävuotiaallehan kaikki on vielä mahdollista. Kalan nimi oli muuten Mooses.

Silti odotan, että aika vierisi muutaman vuoden eteenpäin. Uskaltaisi laskea hänet hetkeksi pihalle itsekseen. Tai voisi laittaa itse etsimään tietoa kysymyksiin, joihin en osaa vastata. Pääsisi lenkille Pikku Kakkosen aikana. Eikä vasta puolikymmeneltä illalla.