Olen viimeisen vuoden aikana havahtunut aina aika ajoin siihen, että yhteinen aika kotioloissa kaksitoistavuotiaan kanssa vähenee vinhaa vauhtia. Kun neljävuotiaan kohdalla odotan ajan etenevän vauhdilla muutaman vuoden eteenpäin, kaksitoistavuotiaan kohdalla toivon, että se matelisi. Ettei laina-ajan viimeinen kolmannes kuluisi niin nopeasti kuin aika tuntuu kuluvan.
Teini-ikä ei ole vieläkään ylettänyt sormiaan häneen. Sen sijaan viisautta ja auttavaisuutta tulee päivä päivältä enemmän. Kuin myös yhteisiä keskustelun aiheita. Tilannekomiikalle nauramista. Luottoa siihen, että järki ja oma arviointikyky kantaa luottamuksen arvoisesti. Kulunut vuosi kasvatti hänestä tunnollisen koululaisen. Ahkera treenaaja ja hyvä ystävä hän on ollut aina.
Keväällä katsoimme yhdessä toisen aikuisten elokuvan. Titanicin. Ensimmäinen oli Twilightin Houkutus ja kolmas saman sarjan Uusikuu. Kiltisti hän laittoi silmät kiinni ja katsoi vielä toisaalle "autokohtauksen" ajan. Eikä huomannut, kun itkin siinä kohtauksessa, jossa äiti yrittää nukuttaa lapsiaan veden jo noustessa hytin lattialla. Etteivät lapset tajuaisi kuolevansa. Nuorena itkin, kun Jack vaipui meren syvyyksiin. Enää en.
Kesäloman alussa kreppasin hänen hiuksiaan. Kävimme yhdessä pohtimaan tuleeko minulle vanhana harmaat vai valkoiset hiukset. Sitten pohdimme kuinka käy hänen hiuksilleen. Sitten tuntui kuin joku olisi kuristanut kurkkuani ja pala rinnassa kasvoi. Tajusin, etten tule sitä ikinä tietämään. Ja niin sen kuuluukin olla. Niitä kyyneliä en onnistunut salaamaan, vaikka yritin. Sitten paruimme hieman yhdessä.
Sivuraide: Viidennellä luokalla käsitellään ihmisen lisääntyminen biologiassa. Tajusin, ettemme olleet puhuneet asiasta sen jälkeen, kun hänestä ensimmäisen kerran tuli isosisko kolmevuotiaana. Hän oli selvästi lukenut kyseiset kappaleet jo kirjasta. Halusin vain varmistaa, ettei hän tunnilla viittaa ja kerro, että naisen mahassa on kohtu, joka on kuin kukkaruukku. Siihen ruukkuun isä istuttaa siemenen ja siitä kasvaa kukan sijasta vauva.
2 kommenttia:
Olipa jotenkin ihana postaus :)
(Vaikkakin myönnettäköön, että tuolle autokohtauksellenne hymyilin ensijärkytykseni jälkeen. Itse kun toivoisin puhuvani näistä hiukka enemmän, avoimesti ja hyvissä ajoin, toisin kuin omat vanhempami.)
Kiitos. En oikein tiedä mitä vastaisin avoimuuteen: Meillä puhutaan ja kerrotaan kaikista niistä asioista, joista lapset osaavat kysyä. Kaksitoistavuotiasta eivät ole lisääntymiseen liittyvät asiat koskaan kysymyksiin asti kiinnostaneet, mutta kahdeksanvuotias on ne jo kysellyt. Nelivuotiaskin jotain.
Ohjelma- ja elokuvasisältöjen kanssa ole melko ehdoton. En niinkään ikärajojen. En esimerkiksi ole tutustuttanut lapsiani sellaisiin alkuillan ohjelmiin, jotka villeillä juonteenkaanteillaan antavat minusta moraalittoman maailmankuvan. Sellaisia joissa samalle ihmisille vuodesta toiseen tulee eteen raiskauksia, raskauksia, miehen vaihtoja, pettämisiä, varkauksia, räjähdyksiä, avioliittoja ja mitä ihmeellisimpiä juonitteluja.
Itselläni on sellainen äiti, joka puhuu seksistä niin avoimesti, että omat korvat ovat teinivuosista asti punottaneet. Sen asian käsittelyyn olen ottanut aika konservatiinisen otteen. Varmasti omien traumojen takia: Ei vain vielä pysty kaksitoistavuotiaalle lapselle selittämään miksi se Jack silittelee ja suutelee sen Rosen rintaa. :D
Lähetä kommentti