piti alkaa etsimään tästä päivästä. Päivästä, jossa ei oikeasti ollut mitään huonoa tai edes poikkeavaa. Silti minulle jäi siitä paha maku. Ini ini. Paha maku suuhuni jäi siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä päivä ei tarjonnut yksinolon hetkeä sen jälkeen, kun aloin sitä kaipaamaan. Noin kello 18.30. Niin pienestä voi hyvä päivä olla kiinni. Hetkestä yksin, kun sitä eniten kaipaa.
Heräsin vauvaperhemäisellä tavalla hyvin nukutun yön jälkeen, mutta olin silti väsynyt. Aamupalan sain syödä kaikessa rauhassa (1). Nollavuotias heräsi hyväntuulisena ja hymyileväisenä sen jälkeen, kun olin saanut itseni nostettua jo ihmisten ilmoille eli pestyä hampaat, meikattu, laitettua hiukset ja korvakorut sekä puettuani päälle (2). Vauvan uuvahdettua ensimmäisille päivätorkuilleenunilleen, suuntasin vaunuineni seitsemän kilometrin kävelylenkille. Vauva heräsi puolessa välissä matkaa 25 minuutin jälkeen, mutta katseli hyväntuulisena vaunuhelistintä lähes koko loppumatkan (3). Kotiuduttuamme sain hoidettua isojen tyttöjen tämän syksyn harrastusaikataulujen selvittelyn ja ilmoitettua heidät sellaisiin ryhmiin, että harrastukset eivät mene päällekkäin (4). Tämä hoitui konkreettisesti tanssien puhelin toisella korvalla ja vauva toisella olkapäällä. Sain purettua uutukaisvaatteet, jotka mummo lähetti tuliaisena ja laitettua villavaatekoneellisen pyörimään. Petasin vihdoin vauvalle sängyn pois laatikosta, kun aamuisin sängystä on paukutuksen lisäksi alkanut kuulumaan hiirimäistä rapinaa, kun vauva nikertää pahvisia kulmia pikkukynsillään. Raaskin siis luopua (5). Aloin jo salaa toivoa vauvan nukahtamista, koska muuten perhe jäisi ilman päivällistä. Vauva nukahti massiivisen väsymyskiukkusession päätteeksi ja "kirmasin" ruokaa laittamaan. Vauvan kummitäti ilmestyi kylään tässä välissä (6). Saatuani ruoan valmiiksi, nollavuotias heräsi tavoilleen uskollisena juuri, kun olimme käymässä ruokapöytään. Nukuttuaan 40 minuuttia. Tämän jälkeen alkoikin enemmän ja vähemmän pätkäpäiväunien uuvuttamana hänen iltakiukuttelunsa. Noin kolme tuntia aiemmin kuin yleensä. Jäätelön hakureissun, suihkun ja tissittelyjen sekä valtaisan unitaistelun jälkeen vauva nukahti kello 21.40 (7). Sen jälkeen tiskasin. Ja aloin miettimään niitä hyviä asioita, edellä mainittujen lisäksi:
 |
| "Ainutlaatuinen" |
Illalla ulkona näytti jo siltä, että syksy tekee tuloaan. Se tarkoittaa, että iltaisin on ihana laittaa kynttilöitä (8) ja käpertyä television, kirjan tai lehden ääreen viltin (9) sisään. Sitä suurempi kyseinen nautinto on, jos ulkona sataa ja vihmoo. Syysmyrskyt <3
Niin hyvän kuin huonommankin päivän kruunaa jälkiruokakulhollinen suklaa-nougatjäätelöä mansikoiden kera (10).
Viimeinen silaus päivälle on kuitenkin vielä kokematta. Se on se, kun talo on hiljainen ja valmistautuu seuraavaan päivään ja saan käpertyä Miehen kainaloon (11) nukkumaan pätkäunisen unta. Aika monta hyvää asiaa löytyi päivästä, joka ei varsinaisesti edes ollut huono. Voin siis mennä nukkumaan hyvillä mielin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti