syntyi keskimmäiseni parisen viikkoa ennen laskettua aikaa. Kutsu synnyttämään kävi puolukkametsästä. Onneksi tajusimme kutsun käskevyyden ja viiden supistuksen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti kotia, puolen tunnin ajomatkan päähän. Metsäreissulla olin ystäväni, hänen tyttärensä ja tulevan isosiskon, esikoiseni kanssa.
Meinasi tulla kiire. Ehtiä kotiin, saada mies kotiin kaveriansa muuttamasta ja hommata lapsenvahti. Meinasi tulla kiire ehtiä sairaalaan, vaikka asuimme silloin vain vajaan kilometrin päässä sieltä. Tyttö syntyi milteinsä heti, kun synnytyshuoneeseen pääsimme, ilman sisäänkirjaantumista. Synnytykseen ei ehtinyt miehen lisäksi kukaan muu paikalle kuin meidät vastaanottanut kätilö. Kaksi tuntia ensimmäisestä supistuksesta siellä metsässä, nykyinen viisivuotias oli maailmassa. Yllätys yllätys, luomuna. Sattuneesta syystä.
Viisivuotias tuntui heti omalta. Alusta alkaen. Tänä kesänä hän on isosiskoksi tulemisen kipuiluissaan hetkittäin tuntunut vieraalta. Hänessä on noussut esille voimakkaita tunteita, jotka ovat aiheuttaneet sellaista käyttäytymistä ja huolta, jota en hänen kohdallaan ole ennen kohdannut. Tilanne on onneksi tasaantunut.
Mutta tänään hän oli Robert Rosenbögel (niskatukineen, pyörätuoleineen ja paketoituine jalkoineen). Päivänsankarimme. Onnea! Risto Räppääjä-teemasynttäreillä oli meidän Robertimme lisäksi kahdeksan Nelli Nuudelipäätä, kolme Risto Räppääjää, kaksi Alpo-kissaa ja yksi Peppi Pitkätossu. Juhlat sujuivat suunnitelmien mukaan, ja aiemmista syntymäpäiväjuhlistamme poiketen, myös kakku (juhlien pienempi Alpo-kissa, päiväunettomuudellaan aiheutti sen, että kakun kanssa tuli kiire. Ja se näkyy, muttei maistunut) teki kauppansa.
Viisivuotias sai paljon lahjoja, kaikki mieluisia. Meidän kanssamme hän vastoin Zhu zhu pets-odotuksiani hankki Mattelin perhosen, johon kuului pieni Barbie-nukkekin (jostain Barbie-elokuvasta). Eilen illalla hän oli ennen nukkumaan menoa tehnyt keijukaistytölle vuoteenkin, mutta aamulla huomasin, että hän oli nukkumaanmenon jälkeen käynyt vielä lelukaapista kaivamassa peitteet isolle perhosellekin, ja peitellyt senkin. Kulta. Ehdottomasti toivotuin ja rakkain syntymäpäivälahja oli kuitenkin Jukka Itkosen "Krokotiili hikoaa"-lorukirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti