Rakastan pintoja: paljaita, tasaisia, rosoisia, kuluneita, uusia ja ennen kaikkea vaaleita pintoja. Puhtaita pintoja. Nämä puhtaat ja siistit pinnat ovat olleet minulle itsestäänselvyys, joita olen osannut ylläpitää ohi mennen. Kerran, kaksi viikossa olen keskittynyt erityisesti pintojen puhtauteen niin töissä kuin kotonakin. Kunnes,
tänä kesänä kotiimme on syntynyt pinoja. Lähes jokaiselle paljaalle pinnalle, mikä ei ole päivittäisessä arkikäytössä on syntynyt pinoja. On vaatepinoja sohvien ja tuolien karmeilla, mainos- ja lehtipinoja, postipinoja, kirjapinoja. Pinoja pinojen vieressä. Tykkään kyllä pinoistakin, silloin kun ne ovat siististi kaappejen hyllyillä, poissa silmistä. Mutta tänä kesänä elämäni on pinoutunut ja pinnat ovat täyttyneet. Loppukevään helteillä meille syntyi vauva.
Tänään käytin koko päivän näiden pinojen järjestelyyn ja poistamiseen kotimme neljästä huoneesta, eteisestä, vessoista ja etenkin keittiöstä, jopa saunasta. Kuuman kesän seurauksena emme ole saunoneet koko kesänä. Olen epäonnistunut pinoamaan jopa saunamme. Täytin tänään vuosia, ja olen käynyt läpi elämänikin pinoja. Tänä vuonna mummo ei enää soittanut aamulla kahdeksalta ja laulanut onnittelulaulua. Tänään havahduin, etten ole enää neljään vuoteen herännyt syntymäpäivänäni siihen. Vasta tänään. Mummon osoitekin on vielä osoitepinossani, kirjetarvikekaapissani.
Olen ollut kotona nyt reilut kolme kuukautta ja monina päivinä ainoa fyysisesti läsnäoleva aikuiskontakti on Mieheni. Päivien aikana mieleni pinnoille kerääntyy paljon kaikenlaista, jota ei tule ”siivottua” toisten kanssa. Tänään aloitin myös niiden pinojen purkamisen. Tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti