Ollut kamalan kiire. Monta päivää. Kiire jatkuu vielä reilun viikon. Sitten loppuu koulu, kevätjuhlat ja luistelut. Alkaa loma. Ainoana aikuisena päivät kolmen lapsen kanssa ovat varmasti kaikkea muuta kuin kiireisiä. Kyllä varmaan. Huijasin itseäni!
Vähän naiseudesta. Todella vähän. Koska olen huono panostamaan siihen. Kiireessä vielä huonompi. Mutta: Ystäväni päivitti tänään facebookiinsa kutakuinkin näin "Kamalan vaikeaa kävellä ja syödä purkkaa yhtä aikaa!". Johon oli pakko kommentoida aiheeseen liittyvä kokemus eiliseltä iltalenkiltäni: "Mulla oli tuonkaltainen ongelma eilen hetkittäin lenkillä: Kun vedin vatsan sisään ja suoristin selän vastaantulijoiden kohdalla...Ja me naiset muka pystytään samaan aikaan tekemään monia asioita :)"
Jos olen jotain sopusuhtaisesta naisvartalosta oppinut, on se, että rintojen kaaren kuuluu ulottua selkeästi vatsan pintaa ulommas (rinnat tulevat ovesta ensin sisään). Minun kohdallanihan kyse ei ole siitä, että itselläni olisi iso vatsa. Vaan ilman muuta pienissä rinnoissa. Näin ollen lenkkeillessä naiseus pitää vastaantulijoiden kohdalla varmistaa sillä, että vedän vatsan sisään ja suoristan selän. Huijasin itseäni! Sillä seurauksella, että välillä otinkin kaksi vasenta askelta. Ja toivon ohittamani ihmisen kuvittelevan, että kompurointini johtui hiekkatien kuopista. Jotta ensi kerralla suoriutuisin kaksoistoiminnasta paremmin (lenkkeily ja vatsan sisään vetäminen), pitää kai nauhottaa mp3-soittimeen: "Vasen, oikea, vasen, oikea..."
Kotiin tultuani kello oli jo paljon. Piti vielä käydä suihkussa, silittää paitapusero ja tehdä ranskalainen lakkaus sormienkynsiin. Tärkeä tapaaminen tänään. Jotta ehtisin kaiken, päätin taas vähän fuskata. Päivitin jalkakarvatilanteen vain puoleen sääreen asti. Legginsien lahkeiden alle jäävistä osista en kiireessäni viitsinyt ajella. Huijasin itseäni! Ehtiihän sitä myöhemmin hoitaa homman loppuun. Tai aloittaa alusta kokonaan.
Ennen nukkumaan menoa kello oli jo paljon. Liikaa. Eikä kynsilakka tuntunut kovettuvan samaan tahtiin hiipuvien silmäluomieni kanssa. Aikani odoteltua päätin painua pehkuihin. Ja nukkua varovasti. Kyllä ne kynsilakat nukkuessanikin kovettuvat. Peiton alla. Huijasin itseäni! Aamulla olivat ranskalaiset lakkaukset rullina kynsissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti