Olen sellaista tyyppiä, joka kaupoilla ei koskaan tarvitse myyjältä apua: "Mä katselen vain." Olen myös sellaista tyyppiä, joka ravintolassa sanoo tarjoilijalle: "Joo. Ruoka maistui.", vaikka olisin itse osannut laittaa yhtä maukasta kuudesosahinnalla maksamastani. Olen sellaista tyyppiä, kun teetätin vihkisormuksen ja siitä ei tullut yhtään toivomani ja piirustusteni kaltainen, vastaanotin sormuksen ja maksoin satasetelit. Olen sitä tyyppiä, kuka ei kehtaa avata suutansa palvelutilanteissa, ettei vain ole vaikea asiakas. Liiasta kohteliaisuudesta kärsii tilin saldo.
Torstaina juuri ennen myrskyä kiirehdin luottokukkakauppaani. Kukkakauppaan, joka ei ole koskaan pettänyt. Juhannuskukkia hakemaan. Ostan yleensä aina leikkokukkia irtotavarana. Tällä kertaa kuitenkin katsastin valmiskimpputarjonnan. Ne eivät miellyttäneet silmääni. Tälläkään kertaa. Mutta totesin, että viidellätoista eurolla saa jo ihan muhkean kukkakimpun. Ainakin valmiiksi sidotuista ruusu- ja pionikimpuista.
Ohjeistan floristia: "Haluaisin viidellätoista eurolla juhannukseen sopivan, ei tiukasti sidottua kukkakimppua. Luonnonkukkamaisen, löyhän kimpun." Saamani piti.
Viidellätoista eurolla olen tottunut saamaan hitusen enemmän vastinetta kukkasistani. Kimpussa on kuusi kukkavartta. Torilta saa vastaavia viidellä eurolla. Kimpun koko oli kuvassa näkyvän pikkumaljakon reunasta viisitoista senttiä suuntaansa. Tavoilleni uskollisena maksoin mukisematta. Kaunis ja herkkähän se on. Mutta ei viidentoista euron arvosta. Mies ilahtui töistä tullessaan, kun olimme ehtineet käydä poimimassa luonnonkukkia aidosta siis meni, mutta kerroin kyllä kimpun alkuperästä. Ensi vuonna aionkin. Jos en muualta, niin omasta pihasta. Tänään käytiin katselemassa ja siellä oli viisi pionipenkkiä ja juhannusruusu täydessä kukassa.
Itselleni tein hiljaisen lupauksen, että en osta seuraavia irtonumeroita Kotivinkistä ja Kodin Kuvalehdestä. Jostainhan se kymmenen hukkaan mennyttä euroa on kirittävä takaisin kukkaroon. Kun ei kerta kehtaa suutansa avata. Kohteliaisuudesta. Kimppu täytti ainakin yhden luonnonkukkakimpulle sopivan piirteen: -Se kesti maljakossa pari päivää, ennen kuin varisi pitkin pöytiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti