Sisarrakkautta. Sisarraskautta. Molempia ilmassa. Yhteistä lomaa takana kaksi viikkoa. Edessä kahdeksan.
Barbie-leikkejä. Pet Shop-leikkejä. Zhu Zhu pets- leikkejä. Prinsessaleikkejä. Kotileikkejä. Legoleikkejä. Pääasiassa pihaleikkejä. Piirtämistä. Lukemista. Askartelua. Musiikin kuuntelemista. Kertaakaan ei sovussa loppuun asti.
Aina viisivuotias on tyhmä. Jatkuvasti pitää simputtaa. Ohimennen kumota toisen leikit. Pahoittaa toisen mieli. Sen jälkeen tulla makaamaan sohvalle. "Ihan tylsää." "Ihan tyhmää." "Ei oo ketään kaveria." "Äiti? Mitä mä tekisin." On vaikeaa olla yhdeksänvuotias. Ainakin meidän yhdeksänvuotias. Enää ei jaksa leikkiä. Mutta yksin ei saa vielä mennä ja liehustaa pitkin kulmakuntia kavereiden luona koko päivää. Menevä lapsi on kesäkuoliossa. Väliinputoaja. Ei koulua. Ei luistelua. Kaverit lomalla. Viisivuotias on auttamattomasti lapsellinen. Ainoa ilo leikkimisestä syntyy pahoittamalla pikkusiskon mieli. Yhdeksänvuotiaan ilo on viisivuotiaan suru. Ja se on allekirjoittaneet hermojen meno. Kolmen ja puolen ikäero on astunut voimaan. Tähän asti leikit ovat maistuneet kummallekin.
"Äiti. Mennään uimaan." Ja mennäänhän me. Se on ainoaa yhteistä tekemistä, jossa sisarrakkaus vallitsee ilman raskautta. Molemmat ilakoivat. Yhdessä.
Onneksi kohta on heinäkuu. Silloin pintaremontoidaan pikaisesti omaa taloa. Saavat siskot möyhentää toisensa omalla pihalla ihan rauhassa. Rangaistukseksi voi päästä työleirille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti