Mitä seuraavaksi?

Lapsena leikeissä mielestäni parasta oli se leikin rakentaminen. Oli leikki sitten Legoja. Kotia. My Little Ponyja. Sylvanian Familya. Tai Barbieta. Jälkimmäiset olivat suosikkejani. Tärkeänä miltei ainoana osana joka leikkiin kuului luoda sille puitteet. Sitten, kun puitteet olivat valmiita. Into itse leikkimiseen lopahti. Olin rakentaja. Tarvitsin tavoitteita, että tekeminen oli mielekästä.

Jo silloin. Olen tässä pari päivää miettinyt mitä seuraavaksi. Olen ikään kuin saavuttanut kaikki ne unelmani, joista olen tähän asti haaveillut. Osan jopa kahdesti. Kolmatta kertaa en halua aloittaa. Lukiossa tavoitteeni oli opinnot. Sitten työ. Mies. Avioliitto. Omakotitalo. Lapset. Olen saavuttanut kaikki nuo. En tosin alkuperin suunnittelemassani järjestyksessä. Mutta nyt ne kaikki ovat olemassa. Tottakai se, että saavutetut asiat pysyvät, tarvitsee työtä. Ylläpitävää työtä. Ja tärkeimmät niistä paljon rakkautta.

Tiedän, että töihin paluu tuo takaisin ison osan päivien mielekkyyttä. En onnistu kokemaan olevani hyödyksi kotona. Päivät ovat tehtävineen samankaltaisia päivästä toiseen. Kaikki tehtävistä ovat sellaisia, jotka saan tehtyä töidenikin ohella. Itse asiassa huomattavasti tehokkaammin ja mielekkäämmin. Työssäni saavutettavaa riittää. Rutiineja ei pääse syntymään. Kaikki päivät ja tehtävät ovat jollain tavalla erilaisia.

Kuka on tuo tiilentekijä sormenjälkien takana?

Mutta mitä seuraavaksi? Nyt olen saavuttanut kaikki perushaaveeni. En haaveile erikoistumisesta ennen kuin lapset ovat vanhempia, eivätkä kaipaa hoivaa. En haaveile mökeistä, purjeveneistä. Tottakai haaveilen, että lapsistani kasvaa tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Avioliitto pysyisi hyvänä. Omakotitaloasuminen tarpeeksi työläältä. Työn edellytykset eivät muuttuisi kauheasti raskaammiksi. Vastuunkantoa on jo nyt paljon. Eläkevuodet tuntuvat kaukaisilta. Enkä varmaan osaisi nauttia niistäkään, koska tarvitsen haasteita. Kotielämä ei sitä tarjoa. Isovanhemmuutta en odota. Kaikki aikanaan.

Seuraava haaveeni taitaa olla keittiöremontti. Hyvinä kakkosina tiettyjen huonekalujen ja valaisimien haaliminen. Viitisen kiloakin pitäisi edelleen laihduttaa. Huonona puolena näissä on se, että kaikki tuntuvat liian helpoilta saavutettavaksi. Nyt on itselleni asettamat elämän realiteetit kunnossa. Pitäisi alkaa elämään niitä. Kuulostaa tylsältä. Tyhjältä. Vaikeammalta. Tavoitteiden asettaminen ja niiden eteen työskentely oli paljon helpompaa. Saavutettujen asioiden itsellä pito taitaakin vaatia enemmän työtä. Ehkä siinä on haastetta kerrakseen.

                     Hyvää juhannuksen aikaa!