ei koskaan tehdä suuria suunnitelmia. Perjantai-illasta pitää kirjoittaa maanantai-iltana, koska kohta on taas perjantai. Ilta. Ja silloin ei ehdi kirjoittamaan. Perjantai-iltana lapset ovat nukkumassa yhdeksältä. Mies nukkuu sohvalla kymmeneltä. Ja allekirjoittanut yhdeltätoista.
Ennen yhtätoista, olen kahlannut netin ihmeellisen maailman läpi. Käynyt iltapesuilla. Kääriytynyt sohvalle vanhaan, oranssiin täkkiin. Asemoitunut katselemaan televisiosta...unia. Usein herään sohvalta ennen kahta ja siirryn sänkyyn jatkamaan unia. Miestä ei työviikon jälkeen saa havahtumaan ennen lauantaiaamua. Näin jännittäviä ovat meidän perjantai-iltamme.
Tietäisittepä lauantai-illasta. Silloin lapset menevät nukkumaan saunan päätteeksi kymmeneltä. Mies nukahtaa sohvalle yhdeltätoista. Ja allekirjoittanut viimeistään kahdeltatoista. Jos hyvin käy, ehdin ehkä juomaan saunan jälkeissiiderini loppuun...seuraavana lauantaina.
3 kommenttia:
Villiä.
Onneks meillä ei oo tommosta.
Meillon lapset sängyssä klo.20, me aikuiset klo.23VIIVA24. Mieti. Viiva.
Kyllä tää vanheneminen on väsyttävää! ;)
Perjantaita odotellessa. :)
Ei, kun tää on just hyvä. Katsos, kun mun (johto)mies on niin parisuhdemies henkeen ja vereen, että haluaa tehdä kaiken yhdessä. Kun se kerran nukahtaa viikonloppuna sohvalle mua aiemmin, mulla edes pari kertaa viikossa töiden ohella omaa aikaa. Sellaista yksinäistä, vain minäitseaikaa.
Ja sitten, kun nukahdetaan molemmat kuitenkin ihmisten aikaan, ei tee niin pahaa nousta yksivuotiaan kanssa seitsemän aikaan ylös viikonloppuisinkin. Me muuten jaetaan nukkumisvuorot. Mä saan nukkua yhteentoista lauantaisin ja mies sunnuntaisin... Arkisin noustaan aina viimeistään kello 6.30.
Oi, tosta nukkumisvuorosta voisin olla jopa kade. Oikeesti ♥
Lähetä kommentti