Syysaika

Hakiessani yksi- ja kuusivuotiaita päivähoidosta viime viikolla, siirryin elämään syysaikaa. Jäätyäni taas suustani kiinni hoitohenkilökunnan kanssa esikoululainen saapuu hoputtamaan minua. Hän ei halua myöhästyä bussista, tai joutua juoksemaan ehtiäksemme siihen. Saati seisoa pysäkillä kahtakymmentä minuuttia odottamassa seuraavaa. 

Totean hänelle, että en tiedä paljonko kello on. Rannekelloni hajosi korjaamattomaksi maaliskuussa ja kolmekymppisten aikaan olin toiveikas uudesta kellosta. Olen käyttänyt puoli vuotta yhdeksänvuotiaan vaaleanpunaista strassisomisteita kelloa tai kuusivuotiaan vaaleanpunaista Hello Kitty-kelloa. Myös töissä. Joka tapauksessa. Kuusivuotias kaivaa kellon taskustaan ja pyytää tarkistamaan ajan. Hän itse osaa vasta tasatunnit. Totean, että meillä on kiire, kunnes muistan, että:

"Ei meillä olekaan kiirettä. Sun kellosihan onkin viisi minuuttia etuajassa."

"Eikä ole! Se on syysajassa!" kuuluu kipakka vastaus.

Ehdimme bussiin. Ja viime perjantaina, liki kuukauden päivän myöhässä, lunastin syntymäpäivälahjakelloni. Edellinen kelloni maksoi markka-aikana tasan 100 markkaa ja koneisto toimii edelleen. Metalliranneketta ei vain saatu enää toistamiseen uusittua. Jos hinta ja käyttöikä korreloivat keskenään, uusi kelloni saa luvan kestää yli sata vuotta. En käytä kelloa asusteena, joten kulutan vain yhden kerrallaan loppuun. Tämän sietää kestää sitten kauan! Nyt kuin sain vapaat kädet, valitsin vähän kimallusta tuomaan hohdetta harmaan hiirulaisen olemukseeni. Tosin valitsin mallin, jossa on myös harjattua terästä, etteivät rodinointia taas epätoivoisesti kaipaavat kihla- ja vihkisormukseni hyppisi silmille.

Kiitos Onnellisen Kodin Sarin tai edellisen julkaisuni yleisesti tunnetun otsikon ansiosta, täällä on käynyt tänään enemmän lukijoita kuin viimeisen kuukauden aikana yhteensä. Olen viettänyt hitaan nettiyhteyden aikaa ja siitä johtuen myös harvojen päivitysten, joten kukapa täällä liiemmin olisi vieraillutkaan. Nyt on muuten mokkulan nopeus nostettu tappiin. Enää Youtube-videon lataamiseen ei kulu kuin 20 minuuttia... Uuden lukijankin olen saanut. Tervetuloa!

Huomenna on se kauppapäivä. Perushankintojen lisäksi kärryyn lähtevät ruokatarvikkeet seuraavasta ruokalistasta:

Perjantai: omatekoista pitsaa ja salaattia

Lauantai: liha- ja soijapihvejä, lohkoperunoita sekä juustoisa salaatti (syöjiä yht. 
                 9)

Sunnuntai: Soijarouhetomaatti- ja jauhelihakastiketäytteiset täytetyt letut ja salaatti

Maanantai-tiistai: Tomaattipohjainen papu-nuudelikeitto (johon mies lisää 

                kinkkusuikaleita,  kun siinä ei muuten ole lihaa) sekä itsetehtyjä 
                rouhesämpylöitä

Keskiviikko: kalapuikot, perunamuusi ja kermaviilikastike (lasten viikkotoive)

Torstai: kala-juustotäytteiset cannelonit tomaattipedillä + salaatti.

Viimeksi, kun esitin kysymyksen, ainoastaan yksi uskaltautui kommentoimaan. Kokeilen uudestaan: Haluaisitko seuraavalla kerralla lukea pihamme omenoiden ja luumujen hyötykäytöstä vai veden ja sähkön kulutuksestamme. Onhan teitä virallisia lukijoitakin jo kuusi!