lauantai 3. syyskuuta 2011

Ystäväni puhelinmyyjä

Ystäväni puhelinmyyjä. Ystäväni puhelinmyyjät. Markkinointikiellosta huolimatta. Se, kun ei kosketa kaikkia tahoja. Epäilen, ettei yhtään puhelinmyyntiä harjoittavaa yritystä.

Viime aikoina olen vastannut kaikkiin numeroihin, jotka soittavat henkilökohtaiseen numerooni. Johtuen isäni kuolemasta. Soittavia tahoja on monia. Jos en pysty vastaamaan, soitan takaisin päin. Vastaan puheluun etunimelläni:

"Onko puhelimessa Etunimi Sukunimi?"

"Kyllä," vastaan.

"Teitä on onnistanut. Olette voittaneet viisi kuukautta ilmaiseksi Perhe-lehteä (keksitty esimerkki)! Onko kyseinen lehti teille tuttu?"

"Kyllä on. En ole kiinnostunut tilaamaan sitä. Hyvää päivän jatkoa," vastaan. Miksi tyhmä en sulje puhelua koskaan tässä kohdassa?

"Ette ymmärtäneet! Olette voittaneet viisi kuukautta Perhe-lehteä ilmaiseksi!"

"Eikö niin, että tämä on taas tällainen onnen kantamoinen, jossa minun on tilattava kyseinen lehti vähintään seitsemäksi kuukaudeksi, että viiden kuukauden ilmaisvoittoni lähetetään minulle kuukausittain?" kysyn tietäen valmiiksi vastauksen.

"Noo-oo kyllä. Kyllä, mutta säästätte x-summan rahaa!"

"Okei. Suostun yhdellä ehdolla," vastaan.

"Niin?"

"Haluan saada yhteystietosi ja vastalahjaksi aktiivisuudestasi, lähettää sinulle Vartitornio- ja Herätkää-lehdet suoraan kotiisi vuoden ajan. Jokaisen numeron vastaanotettuasi, soitan sinulle kyselläkseni lukijatyytyväisyyttäsi koskien lehtien artikkeleita. Vuoden jälkeen saat palkkioksi aktiivisuudestasi seuraavankin vuoden Vartiotorni- ja Herätkää-lehdet!"

Hiljaisuus linjalla.

"Ei kiitos. Ette ilmeisesti ole kiinnostunut lunastamaan viittä voittokuukauttanne Perhe-lehdestä?"

"Ei. En ole, mutta ilmoitin sen sinulle jo heti alkuun."


En ole itse jehovan todistaja. Olen liberaali ihmisten uskonasioiden kanssa. Kyse on henkilökohtaisesta uskosta. Kukin uskokoon mihin haluaa tai olkoon uskomatta, kunhan pystyy noudattamaan yhteishyviä yhteiskunnan arvoja ja normeja. Saan työni puolesta tehdä paljon töitä eri uskon edustajien kanssa. He ovat kaikki ihmisiä. Mutta tuputtamista  ja ehdottomuutta en siedä. Puhelinmyyjiltä kuin uskoon käännyttäjiltäkään. Mutta vihamielinen en ole uskontoja kohtaan. Samaa en voi sanoa puhelinmyyjistä ammatinedustajina. Yhtään puhelinmyyjää en tunne yksityishenkilönä. Ehkä en vain ymmärrä heidän innokkuuttaan, koska en itse saa provikkaperusteista palkkaa. Annan itselleni luvan lähteä epäkohteliaisuuden leikkiin, jos kohteliasta kieltäytymistäni ei ymmärretä. Jos puhelusta ei jää meille kummallekaan, puhelinmyyjälle tai minulle, mitään muuta käteen, niin ainakin huvitteneisuus. Tai sitten puhun vain omasta puolestani.

Vähän arveluttaa julkaista tämä avautuminen. Ei. Puhelinmyyjä ei ole soittanut minulle tänään.

4 kommenttia:

Taika kirjoitti...

hei toihan oli hauska tapa päästä puhelinmyyjästä eroon. Jotkut on niin sitkeitä että ei meinaa uskoa kun sanoo että ei ole kiinnostunut. ja se ärtyttää,muttei töykeäkään tahtoisi olla.Mullekin yrittetty vaikka mitä lehteä tarjota, mutta olen vaan kylmästi sanonut että mulle tulee yksi lehti ja se saa riittää ;)
Mukavaa syyskuista suunnuntaita!!

Onnellinen Koti kirjoitti...

Hyvä hyvä :D

Allekirjoittanut kirjoitti...

Kokeilkaa joskus ;) Olen mä kerran kysynyt, kun myyjä jäi jankuttamaan, vaikka olin jo monesti sanonut, ettei kiinnosta, että onko hänellä kuulunymmärtämisessä jotain vikaa.

Siitä jäi itselle juurikin töykeä olo ja nykyään viihdytän itseäni heittäytymällä höntiksi...Onneksi eivät kovin usein enää soittele, mutta ei tarvitsisi soitella ollenkaan. Vaikka työtänsähän hekin vain tekevät.

Hauskaa alkavaa viikkoa! Näin töihin palaamisen jälkeen olen huomannut, että maanantain jälkeen onkin jo perjantai. Aikani kuluu (taas) kuin siivillä.

Heli kirjoitti...

Mä olen tehnyt puhelinmyyntityötä. Se on paskoista töistä kaikkein paskin, luulen. On aivan hirveää tyrkyttää ja tuputtaa, kun itsekin inhoaa sitä. Niin kauan kun työtä sai tehdä omalla lailla, sen jotenkin kesti. Sinä päivänä, kun paikalle tuli tyyppi joka iski käteen paperit mitkä piti hölöttää läpi ilman että asiakas saa suun vuoroa, minä jätin vaaditut soitot soittamatta ja otin itelleni potkut.

Ikinä enää en tahtois moiseen työhön. Ja mä sentään soittelin vain virka-aikana yrityksiin (mainospaikkoja lehtiin), en iltaisin yksityisille.