Tämän päivän aallon harjoja on ehdottomasti nukkuminen. Ensin puoliyhteentoista asti talviaikaa ja sitten vielä päiväunet yksivuotiaan seurana. Niiden välissä sain syödä yksin "aamupalan", kun muut olivat ulkona haravoimassa. Ja ehdin siivoamaan. Ihan yksin. Päiväunien jälkeen lähdimme Ikeaan. Ihan vain hakemaan paristoja ja valkoisia valokuvakehyksiä. Sitä ennen inspiroidumme uuden sohvan etsimisestä netissä. Meillä on vain viisi vuotta vanhat sohvat. Ennen luonnonvalkoiset. Nykyään luonnonlikaiset. Valkoisesta kangaspäällisestä en aio luopua tulevaisuudessakaan, mutta nyt mallin olisi kiva olla sellainen, että se on vesipestävä ja valkaisun kestävä sekä siihen saisi jo ostovaiheessa hankkia varapäälliset (Ikea). Istumapaikkoja tulisi löytyä seitsemälle hengelle. Aallon huippuihin kuuluu ehdottomasti myös se, että en laittanut pihalla yhtään lehteä kasaan.
Meillä on edessä myös olohuoneeseen ruokapöydän hankinta. Se olisi jo hankittu, jos mieleinen olisi tullut vastaan. Viimeaikaiset suunnitelmat ovat olleet sen suuntaisia, että se tehdään itse. Näin on tehty ennenkin, jos juuri mieleistä ei löydy. Nettikierroksen aikana vastaani tuli kuitenkin Ilmari Tapiovaaran valkoinen Pirkka (180cm x 80cm). Pöydän kanssa vastaan tuli vain naisen ja miehen ero: Miehelle ei ole mitään ongelmaa siinä, että minä maksan saman verran hänen valitsemastaan taulu-tv:stä. Mutta televisiota pitkäikäisempi pöytä on liian kallis. Ehdotinkin, että hän saa isänpäivälahjaksi yhden jalan kyseisestä pöydästä ja joulu- ja syntymäpäivälahjakseen loput jaloista. Noin niinkuin johtojen sisästä. Ei lämminnyt idealle. Kumma tyyppi.
Mutta sitten niitä pohjia. Ylipäänsä eilinen työpäivä. Mutta isojen tyttöjeni hölmöily. Josta he eivät valehdelleet ja pyysivät anteeksikin. He saivat isovanhempien ostamana syyslomaristeilyllänsä limahämähäkit. Limalelut ovat olleet meillä pannassa sen jälkeen, kun yksi sellainen eksyi kerran vahingossa lelulaatikkoon. Ja sen jälkeen limaisia leluja olikin enemmän kuin yksi. Eiväthän isovanhemmat sitä tienneet. Mutta tytöt tiesivät. Myös sen, että hämähäkkejä ei olisi saanut ottaa rasioistaan pois. Kunnes he unohtivat sen, saatuaan kuningataridean mennessään naapurintytön luo leikkimään. Mikä olisikaan hauskempaa kuin heittää hämähäkit ilmaan ja säikäyttää tyttö niillä. Ihan leikillään vain. Hauskemmaksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun limahämähäkki lensikin vahingossa kaverin tukkaan. Ja limautui sinne kiinni. Tytöt olivat pahoillaan niin ilkiömäisestä ideastaan, kuin tavasta miten se päättyi. Ja pyysivät anteeksi. Ihan itse. Onneksi.
Tyttöjen kanssa käydyn keskustelun jälkeen rangaistuksena käytettiin kasvatusideologiamme yhtä äärimmäisimmistä rangaistuskeinoista. Karkkipäivän menettämistä. Se oikeasti kirpaisee silloin, kun karkkia saa syödä vain kerran viikossa.
Että sillai.
ps. Kaverin tukkaa ei onneksi jouduttu leikkamaan vaan shampoopesu riitti hämähäkin irroittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti