tämä yksivuotiaan äitinä olemisen hankalat hetket. Tyttö oppi siirtämään tuoleja niin, että pääsee kiipeämään pöytien päälle. Ja katselemaan ulos ikkunoista. Kuulostaa turvalliselta. Näyttää vielä turvallisemmalta. Haitariportti siirtyi yläkerrasta keittiön oviaukolle.
Onneksi hankimme Tripp Trapp-syöttötuolin. Tuolin, joka kasvaa lapsen mukana. Yksivuotias on oppinut kiipeämään siitä pois ja sinne sisälle. Nykyään hän haluaa istua pöydän ääressä tavallisella tuolilla syömässä ihan niin kuin muutkin. Helpottaa huomattavasti. Tavallisella tuolilla istuessaan hänen silmänsä ylettävät juuri ja juuri pöytälevyn korkeudelle. Näin ollen itse syötynä hänen ruokaansa löytyy enemmän jostain muusta kasvojen aukosta kuin suusta.
Keittiön ihana, keltainen
mäntypanelointikin pääsi kuvaan.
Se ei muuten jää seinään keittiöremontin
yhteydessä. Toinen kuva onkin koneen
kätköistä vuoden takaa.
Huomenna vuosi ja viisi kuukautta vanha tyttö ilmoitti eilen ensimmäistä kertaa tarpeensa päästä potalle. Ehdimme ajoissa. Hänhän on käynyt potalla nyt 10 kuukautta. Osaa pidättää usein tarpeitaan seuraavalle pottareissulle, mutta aiemmin ei ole ilmoittanut hädästä itse. Vaippoja kuluu päivässä 1-3 kappaletta. Josko tästä eteenpäin homma etenisi omatoimisempaan suuntaan. Isommat siskot ovat oppineet päiväkuiviksi vuoden ja kymmenen kuukauden sekä vuoden ja seitsemän kuukauden iässä. Päiväkuivaksi tulon jälkeen helpottaa oikeasti. Yksi asioista.
2 kommenttia:
Oijoi! Mahtavaa tuo päiväkuivaksi oppiminen! Oikeasti!
Meidän tyttösestä tuli päivä kuiva kolmen vuoden (!!!!) iässä! KÄÄK! Muistan, kun olin viimeisilläni raskaana kakkosen kanssa ja sanoin miehelle, ajattele, KOLMEN vuoden päästä loppuu vaipparumba. Se tuntui ikuisuudelta! Mutta niin siihen on enää kaksi (!!!!) vuotta.
Meillä on harjoiteltu pottaa jo muutaman viikon ajan aktiivisemmin. Mutta kun poikanen on NIIN innoissaan pippelistään, ei pisuttelusta tule mitään. Pss-pss-ääntelyiden ja veden lorottelun lopputuloksena on sitten vaan pissahätä lähinnä itsellä.
Olen ostanut soivia kirjoja, on luettu Puuha Peteä ja tehty vaikka mitä temppuja, mutta ei. Se vaan istuisi pippeli pinsettiotteessa ja vääntelisi sitä minne sattuu. Ehkä tääki...ajan kanssa! :)
Kyllähän tuo tiedetään. Meinaa tuo miespuolisten ihmetys vehkeistään. Se jatkuu yli lapsuuden ja läpi aikuisuudenkin :)
Tyttöjen kanssa pääsee kuulemma helpommalla näissä asioissa. Sivuutit kokonaan tuon pienen tiedon, että ollaan treenattu potalla käymistä jo kymmenen kuukautta...Suurin osa pottasaaliista tulee edelleen vanhempien aktiivisella potattamisella. Mutta askel on oikeaan suuntaan.
Lähetä kommentti