Voisiko heittää? Hanskat tiskiin. Joulun vieton kanssa. Mieli tekisi.
Itsestään selvää joulun vietossa on yksi asia. Se vietetään meillä. Me olemme ainoa kaikille osapuolille neutraali koti appivanhempien avioeron jälkeen. Tykkään kotijoulusta.
Kolme vuotta sitten joulu vietettiin anopin luona. Siitä en tykännyt. Muut aikuiset alkuperäisinä perheenjäseninä olivat tottuneet. Olisihan se tietysti joulurauhan säilyttämisen kannalta ihan hyvä, jos jaksaisi pitää suunsa kiinni viisi minuuttia ennen joulupukin saapumista kello 19.40 siitä, ettei anopin enää kannattaisi mennä saunaan. Ensin hän oli kolme tuntia päivällä viemässä muistamisia ystävilleen, siiten kaksi tuntia vierähti haudoilla. Näiden lisäksi saunominen ja syöminen oli ollut tarkoitus saada hoidettua pois ennen joulupukin vierailua (ilman tiukkoja aikatauluja). Kumpaakaan ei ehditty tekemään. Anoppi nimittäin lähti vielä yhdeltätoista jouluostoksille, vaikka puoliyhdeksi oli sovittu miehen synttärikakkukahvit (Joo tottakai jouluaattona, joulurauhan julistuksen jälkeen. Näin on aina tehty!). Anoppi oli luvannut olla paikalla ajoissa. Hän saapui paikalle puoli kolmelta... Eikä ollut ehtunyt vielä edes toimittamaan niitä lahjoja silloin.
En osannut muuten pitää suutani kiinni viisi minuuttia ennen pukin saapumista. Se vyöryi jotenkin näin: "Olemme koko päivän odottaneet, että olisit ajoissa jossain. Nyt olemme yli neljä tuntia myöhässä siitä ajankohdasta, jolloin saunominen oli tarkoitus aloittaa, jos olisimme halunneet syödä ennen joulupukin ja lahjojen saapumista. Lapset eivät ole syöneet koko päivänä mitään oikeaa. Jos aiot nyt mennä vielä saunaan ennen syömistä ja pukkia, niin minä otan lapset kainaloon ja käymme syömässä Mäkissä."
Kas kummaa: Viimeiset kaksi joulua olemme viettäneet meillä. Ja ne ovat sujuneet hyvin. Jos anoppi ei ole ehtinyt ajoissa paikalle, niin onneksi jouluna ruoka ei lopu kesken. Tänä vuonna olen vain tympääntynyt yhteen asiaan. Kaiken valmisteluun. Valmiiseen tilaan, rauhaan ja pöytään tulemiseen. Siihen, että se olen minä lasten kanssa, kuka sen mahdollistaa kuudelle muulle, täysi-ikäiselle ihmiselle. Syksy on ollut niin kamalan kiireinen, että en haluaisi joulusta sellaista. Haluaisin vain keskittyä saman katon alla asuviin perheenjäseniini kaikessa rauhassa. Enkä passata ketään. Ja sitten pyhien jälkeen heti taas siivota sotkut, mitkä syntyvät kymmenen ihmisen joulun vietosta saman katon alla. On tässä vähän muutakin. Jos on kamalasti kaikenlaisia toiveita joulun kulusta ruokatarjoiluineen ja osallistujineen, niin aina voi itse järjestää (ja maksaa) mieleisensä joulun. Joulupäivänäkin voidaan kokoontua ja syödä yhdessä. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? Vai onko se sittenkin helppoa? Esittää vain toiveita ilman konkreettisista, henkilökohtaista osallistumista asioiden järjestämiseen.
Kiristääkö? - Ei pahasti. Kunhan vain vähän keuhkoan. Tiedän nauttivani joulusta joka tapauksessa. Paitsi, jos anopin koira juoksee lisää naarmuja meidän valkoiseen puulattiaan.
Sivuraide: Mistä muusta kuin aidosta kristalliplafondista tietää tulleensa vanhaksi? - Kun on työpaikan pikkujoulusta kotona jo kello 0.10, eikä aamulla särje edes pää. Olemme tämän päivän kierrelleet lähiseutujen antiikki- ja vanhan ajan kauppoja ja - varastoja ruokapöytää olohuoneeseen etsien. Pöytä on samanlainen projekti kuin kuvassakin auki olevat oven pielet. - Jouluksi valmista.
4 kommenttia:
:D erilaista ja silti niin tutun kuuloista tuo jouluhössötys muine ihmisineen. tänä jouluna vielä ollaan muualla viettämässä joulua (patisi jos yhtä äkkiä miehen pitääkin olla aattona töissä) mutta tulevina vuosina jäädään kyllä vain oman perheen kesken. Niin kiukuttaa ja tympii kaikki se jouluhömpötys ja toisten herbeiden vetäminen nenään kun ollaan toisten mukaan aina väärässä paikkaa eikä heillä. Joo-o.
Toisten luona oleminen on aina toisten luona olemista. Eikä myöskään se helpoin osa. Mutta en kyllä osaa oikein olla toisten hoteissa. Aina on vähän sellainen olo, että on toisten jaloissa tai astuu niille, jos yrittää auttaa. Enkä osaa vain olla.
Meidän kohdalla kestitsemisosa on valikoitunut meille, koska haluan viettää joulua lasten ehdoilla. Heillehän joulu on huomattavasti jännittävämpi, odotetumpi ja mystisempi juhla. Muutakin kuin pidempi vapaa töiden keskellä. En halua, että heidän tarvitsee varoa mitään esineitä, olla hiljaa, kun jännitys pistäisi hepuloimaan tai juosta paikasta toiseen. Siksi on parempi olla kotona.
Meillä on sellainen tilanne, että asumme kaikki samalla paikkakunnalla. Siksi en ymmärrä, miksi kaikki pitää tehdä aamusta lähtien yhdessä. Jokainen voisi tehdä omassa tahdissaan tai olla tekemättä ja kokoonnuttaisiin yhteen vaikkapa vain syömään ja lahjojen jakoon tiettyyn aikaan sekä istuttaisiin sitten iltaa yhdessä ja jokainen voisi palata omaan rauhaansa illalla tai seuraavana aamuna.
Mutta joulu on joulu, ja pidän siitä hurjasti. Tykkään siitä pysähtyneisyydestä ja tietyistä perinteistä. Yhteisöllisyydestä en niin välitä. Mutta siinä mulla onkin kasvamisen paikka "Kaikki yhdessä"- perheen keskellä.
Oma joulu ♥ Tästä olen aikeissa blogatakin, meillä kun se joulu on tänä vuonna Ihan Erilainen.
Etkä sä ole vanha. Sä olet vaan hillitty. :)
Meillä vietetään joulu miehen vanhepien luona, näin jo monta monitusita joulua. Asutaan niin lähellä joten on jotenkin turhaa kahteen kotiin ostaa kaikkea tuplana. ;) Ja minä nautin. Ei tarte sressata, pääsee valmiiseen pöytään, toki ruokaa laitetaan yhdessä. Lapsetkin tykkää ja mummi ja pappa tykkää. Onneksi meillä on hyvät välit kaikkien kanssa niin se onnistuu ja kaikki yhdessä suunnitellaan etukäteen ja toteutetaan kaikki myös suunnitelmien mukaan.
Ihanaa sunnuntaita ja joulun odotusta
Lähetä kommentti