Imelletty perunalaatikko odottaa tekijäänsä. Samoin pahasti myöhässä oleva piparkakkutalo. Joulun ajan ruokakauppareissu tekemättä. Talo siivoamatta jouluksi. Muuten valmista. Mies paistaa kink(k)un(sa) ja maalaa ruokapöydän. Kuusi haetaan keskiviikkona. Ei siis mitään kiirettä enää. Aaton aattona kaikki on valmista. Jouluun.
Joulu on työllistänyt töissä ja kotona. Lumettomuus tekee joulutunnelmastani vajaan. Vielä suuremmin joulumieleeni vaikuttaa se, että joulusta jää isojen tyttöjen jouluhuipennus tänä vuonna kokematta. He ovat isänsä perheen kanssa mummolassa. Odotettavissa on siis rauhallinen joulu. Melske ja vilske jäävät puuttumaan. Tai näin odottaisin aikuisten ja puolitoistavuotiaan joulusta, jossa perheemme ulkopuoliset osapuolet saapuvat meille valmiisiin puitteisiin.
Vasemmasta alakulmasta yläkulmaan
ja oikeasta yläkulmasta alaspäin:
Näkymä olohuoneen ovelta makuu- ja olohuoneeseemme.
Joulusta meille on saapunut rauha. Pehmeä valo. Joulukukat. Muutamat koristeet. Musiikki. Leivonnaiset. Tuoksut. Päivä päivältä kasvava lasten jännitys ja oma loman odotus.
Torstaina postilaatikkoomme oli ilmestynyt ensimmäiset joulukortit. Isälleni lähetettyjä, mitkä posti oli kääntänyt meille. Kuolleen isäni postiosoite on nykyään meillä. Niin huonosti tunsin isäni, että edelleen on ihmisiä, joita tieto hänen kuolemastaan ei ole tavoittanut. Eikä tavoita vieläkään. Nimet korteissa ovat täysin vieraita. Torstaina sain itsekin laitettua joulukortit matkaan. En saanut aikaiseksi toteuttaa kuningasideaani, joten se jääköön ensi vuodeksi. Sen sijaan ostin päiväkodilta kaikki lasteni tekemät joulukortit euron kappalehintaan ja laitoin ne menemään. Tulipahan kartutettua lasten retkikassaa. Joulukorttien kuoriin laitoin myös osoitteenmuutoskorttimme. Melko ajoissa. Kuinkahan moni joulukorttimme saapuu vasta loppiaiseksi. Ensi vuoden kortit ehtivät sitten jouluksi.
2 kommenttia:
Luin päivityksen nurinpäin, ensin tämän, sitten tuon toisen, surullisemman.
Mutta tässä oli jotain sellaista, mistä tuli joulumieltä.
Teillä on kaunis koti. Ja sun mieli on ihanan järjestyksessä - joulukiireissäkin!
Tykkään.
Kuvat huijaa, mutta kiitos. Olohuone-makuuhuone-eteis-akseli ovat ainoat, joista pidän. Toistaiseksi myös ainoat laitetut. (Uusia sohvia kaipailen) Keittiö odottaa kevättä tai kesää, vessat ensi vuotta ja kodinhoitohuone ja kylppäri useampaa säästeliästä vuotta ennen remonttia. Yläkertaan emme aio koskea ennen kuin tytöt ovat isompia. Saavat leikkiä ja römytä rauhassa.
Oma täydellinen joulumieleni odottaa lunta ja kuusta. Kuusi tulee verannalle huomenna ja sisälle taloon torstaina. Aaton aatto iltana, kun ehtii istumaan sohvalle, niin sitten se on siinä. Se tunne on parempi kuin aattona tai sitä seuraavina päivinä. Aaton aattona kaikki on valmista ja vielä kokematta!
Rauhallista joulua!
ps. Ensimmäiset joulukortit omilla nimillämmekin saapuivat. Käännettyinä postin kuorissa...
Lähetä kommentti