kysyi yhdeksänvuotias aamulla. Mietin asiaa koko aamukahvikierroksen ajan. Kolmen kupillisen jälkeen en osannut nimetä ketään erityisesti. Kysymys on vähän samanlainen kuin nuoruuteen jääneet kysymykset parhaasta kaverista. En osaa vastata niihin yksiselitteisesti. Toisessa ihmisessä on jotain sellaista hyvää, mitä toisessa ei ole. Ja päinvastoin. Ei ole yhtä ylitse muiden.
En keksinyt yhtään ihmistä, ketä ihailisin ylitse muiden. Ketään kenen nimen mainitsisin ääneen. En kyllä keksinyt yhtään sellaistakaan tuntemaani ihmistä, kenessä ei olisi jotain ihailun aihetta. Luonteessa, luovuudessa, arvomaailmassa, sinnikkyydessä, ulkonäössä, lauluäänessä, empaattisuudessa, huumorintajussa. Noin niin kuin muun muassa.
Monesti ihailen hiljaa vierestä, kun seuraan kanssaihmisiäni. Kuinka he osaavat ottaa tai tehdä jonkin asian tavallaan. Mutkattomasti. Ystävällisesti. Rauhallisesti. Muita huomioiden. Ihailuni kohteeksi päätyvät asiat liittyvät usein toisten huomioimiseen, empaattiseen luonteeseen. Tai mahtavaan itseironiseen huumorintajuun. Siihen, että ihminen osaa nauraa itselleenkin muiden sijasta.
Yhdeksänvuotiaalle vastasin ihailevani lasteni toimintaa joka päivä. Vastaus oli huono. Hänen mielestään. Selitin kantaani asiassa. Kaikissa lähelläni olevissa ihmisissä on aihetta ihailuun. Ei kelvannut. Adelen lauluääntä sitten. Tällä hetkellä. Tai jo yli vuoden, mutta kuitenkin. Pian ehkä jonkun toisen ääntä. Kelpasi.
Sitten ihailen heitä,
jotka jaksavat opiskella käyttöoppaita ja
erilaisia oppaita.
Heitä, jotka ovat oppineet säätämään valotusaikaa ja
niitä muita juttuja,
joista en ole jaksanut opiskella yhtään mitään.
Kyse ei ole niinkään siitä ketä ihailisin.
Vaan mitä.
Millaisia asioita te ihailette?
1 kommentti:
Minä jäin miettimään tomerasti tuota ihailun aihetta. Asiaa ja ihmisiä.
KUn ulkopuolelle jättää omat läheiset, niin suuresti ihailmeni ihminen oli hän
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leena_Peltonen-Palotie
Hänet omassa maailmassani olen aika nuoresta jo nostanut kovin korkealle.
Ihalilin suuresti hänen tapaansa jakaa tietoa meille taviksille, olla ja esiintyä.
Nauttia elämästä.
Hänessä oli minun maailmassani jotain kovin erityistä.
Ihailen muutoin ihmisiä,jotka toimivat oikein.
Näkevät asiat oikeudellisesti ja toimivat asioiden vaatimalla tavalla, vaikka s e olisi itseltä jotain pois.
Ihailtavaa on aina hyvä ja kaunis käytös- ystävällisyys ja hyvät tavat.
Tuollaiset ovat mielestäni ihmisen hienoimmat arvot.
Tänä kiireisenä ja itsekkäänä aikana ihailen ihmisyyttä eniten.
Ja valotusarvot.. Niin- kai niitä voisi opetella..
Nimimerkillä. En minäkään ole koskaan jaksanut.
Lähetä kommentti