Seuraavista asioista löytyy koosteita kuvamuodossa:
1. 22.12.2011 yötä myöten rumsteerasimme olohuonettamme. Ruokapöytä oli valmis tupaan tuotavaksi! Ja joulukuusi sen perästä. Tämä tarkoitti tietokonepöydän uudelleen sijoittamista yhdeksänvuotiaan huoneeseen pysyvästi ja kannettavien koneiden hajasijoittamisia: yksi yläkerran aulaan ja toinen laukkuun odottamaan aikaa ja paikkaa jälkeen joulukuusen. Tietokoneiden olohuoneesta poistumisen johdosta en saa aikaiseksi tulla koneelle. Paljastus nro. 1.
2. Uusi ruokapöytä on noin satavuotias, vanha talonpoikaispöytä, joka sai ruiskumaalaten päällensä kiiltävän valkoisen pinnan. Pöydässä on kaksi laatikkoa ja se on nykyaikaista pöytää matalampi. Pitkät ihmiset istukoon päätypaikoilla. Sen kaverina on nyt neljä vanhaa pinnatuolia ja tarkoitus on vielä hankkia muutama Tapiovaaran Fanett-pinnatuoli sen ympärille. Jouluruokailuiden aikana se sai kaveriksi muutaman vanhan koulutuolin 1900-luvun alkupuolelta. Paljastus nro. 2.
3. Joulu- ja uusi vuosi kaikkine ruokineen, juomineen, makeisineen, kukkineen, kuusine ja lahjoineen tuli maksamaan yli 2000 euroa. Jos hintaan lisää vielä uuden ruokapöydän, loppusumma nousee useilla sadoilla euroilla. Pyhien aikana meillä oli yhteensä 13 perheen ulkopuolista ruokailijaa. Osa useampaan otteeseen. Kukaan ei ole vielä puheistaan huolimatta tarjoutunut jakamaan ruokailukustannuksia. Jos summa kuulostaa suurelta, sitä se on. Ruokailuiden osuus on useampi satanen. Kuusi, kukat ja raketit veivät huomattavasti vähemmän. Lahjat veivät suurimman osan. Isoimman osan, puolet koko summasta otti meidän vanhempien yhteislahja toisillemme: pitkä viikonloppu kahdestaan neljän tähden hotellissa Budapestissa keväällä. Ks. lahjassa on mukana myös ensi vuoden äitien- ja isänpäivä- sekä syntymäpäivälahjat toisillemme. Paljastus nro. 3.
4. Kuvissa esiintyy meidän keittiö. Kelloradioineen kaikkineen. Koko keittiössä ei ole naarmun naarmua, saranat toimivat ja ruskea uunikin toimii moitteettomasti. Keittiö on 25-vuotias. Se on toimiva ja tilaa on riittävästi. Se on ruskea. Ja menossa vaihtoon. Toivottavasti hyvin pian, ennen ensi joulua ainakin. Mäntypuolipanelointi kruunaa kaiken, samansävyisestä puulattiasta ja -katosta puhumattakaan. Saatte ihmetellä kuinka hyvin mustat muurahaisemme keittiönpöydän äärellä istuvatkaan. Paljastus nro. 4. Paljon valkoista luvassa...
5. Minusta otettiin joulun aikana kaksi kuvaa. Kukaan meidän lisäksemme ei onneksi kuvannut. Aattona lahjojen avauksen tiimellyksessä avasin näköjään jotain muutakin. Kameralle ainakin. Onneksi oli edes ehjät sukkahousut jalassa. Paljastus nro. 5.
6. Tämä on kaikkein tärkein. Meillä ei tapeltu, eikä menetetty hermoja missään vaihetta juhlintoja. Ei edes siinä vaiheessa, kun joulusaunan vilvoittelutauolla kinkkurasvat levisivät juuri edellisenä päivänä kuuraamalleni liedelle ja puulattialle. Eikä siinäkään vaiheessa, kun yhdeksänvuotias ikätoverinsa kanssa hihittivät uuden vuoden yönä vielä kolmelta huoneessaan. Meillä oli oikein leppoisaa, vaikka lunta ei tullutkaan. Emmekä ensimmäistä kertaa vuosiin menneet joulurauhan julistukseen paikan päälle. Ja menetimme sen telkkaristakin, kun jäimme katsomaan viimeistä joulukalenterin jaksoa. Paljastus nro. 6.
7. Olemme miehen kanssa istuneet vierekkäin sohvalla lähes jokailta. Tuhonneet joulumakeisia ja -juustoja. Katsoneet Sons of Anarchya ja haaveilleet moottoripyöräilystä. En ole koskaan välittänyt Täydellisistä naisista, Teho-osastosta, Sinkkuelämästä tai Frendeistä. Oman tylsän, konservatiivisen elämäni vastapainoksi minua ovat aina viihdyttäneet rouheat, mustan huumorin draamasarjat. Mies malttoi pitää yhden välipäivän vapaata viiden aiotun sijasta. Ymmärrän häntä. Nyt muistan taas miksi kaipasinkaan töihin äitiysvapailta: Ennen kahtatoista olen pyykännyt, tiskannut ja siivonnut. Iltapäivän toiminnallinen kohokohta on ruoan valmistus ja talon lämmittäminen. Lasten kanssa olemisen ja puuhailun lisäksi en vain saa päiviäni täytettyä. Työ taitaa olla se täyte. Paljastus nro. 7: Haaveilemaani kahden keskeiseen hereillä vietettyyn aikaan vällyjen välissä näytti riittävän vain toisen osapuolen työkiireiden helpottaminen. Tästä paljastuksesta ei ole kuvamateriaalia!
8. En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Ajattelin kyllä, että voisin elvyttää lenkkeilyharrastukseni. Tänne muuton jälkeen en ole saanut kertaakaan nostettua takapuoltani ylös sitä varten. Laiska mä.
3 kommenttia:
Joulu ON kallista aikaa.
Tuo,kuink avähän ihmiset osallistuvat- on mielestäni hämmentävää. Puhun siis aikuisten osallistumisesta kustannuksiin.
Mielestäni se on helppoa.
Mitä minä voin tehdä? tuoda? Ostaa?
Tuota harmittelen usein itsekin. Murr, sanon vain näin lempeästi-sillä lempeys on tämän vuoden teemani mun.
Hurja määrä paljastuksia, ja jokaisen soundi oli positiivinen
Se vallan ilahdutti, ja antaa uumoilla,että vuotesi jatkuu hyvänä.
Sitä toivon.
Lomamatkallenne iso peukku!
Musta tuntuis oudolta, että meidän vieraat olis osallistuneet ruokakustannuksiin... Tokihan he toivat sitten asiaankuuluvasti tuomisia mukanaan, joulukukkia, viiniä, suklaata, muutamia heiltä erikseen tilattuja ruokajuttuja joulupöytään jne.
Tuntuu tylsältä luoda juhlapuitteet siivouksineen, koristeluineen, karkkeineen, kukkineen, kuusineen, tarjoiluineen (ruoat, jälkiruoat ja juomat), järjestää yöpymiset, aamupalat kolmeksi neljäksi päiväksi ja siivota sitten kaikkien jäljet. Yksin.
Ei meidän talous siihen kaatunut, eikä luottoa tarvinnut käyttää. Jotenkin meidän perheen osaksi tulee aina järjestää kaikki juhlat meidän luona. Kustannuksineen. Siitäkin huolimatta, että kaikki muutkin ovat töissäkäyviä aikuisia ihmisiä. Nämä isojen pyhien kulut on aiemmin jyvitetty.
Ehkä tämä on se kuoppa, jonka olen itselleni kaivanut, kun en viihdy muiden nurkissa... Mutta pyhät olivat mukavia, eikä tämäkään asia jää vaivaamaan, kun marisin sen täällä :) Sukulaisuussuhteetkin säilyvät suorina.
Kiitos kommenteista. Minusta on mukava kuulla miten muilla tehdään. Näistä ei jostain syystä tule juteltua toisten kanssa.
Jälkimmäiselle kommentoijalle: Minäkin olen tottunut siihen, että jos kustannuksia ei jaeta tällaisissa isoissa koko lähisuvun ruokailuissa, niin osallistutaan valmisteluihin sillä tavalla, että se oikeasti keventää varsinaisen järjestäjän taakkaa. Meillä käy lähes kuukausittain muita ihmisiä syömässä kutsuttuina. Eikä silloin jaeta kustannuksia tai tuomisia. Mutta ne ovat luonteeltaan ihan erilaisia, ei-yhteisöllisiä tapahtumia, joihin olemme halunneet ystävämme pyytää viettämään kanssamme aikaa.
Mä taidan olla nirisijä!
Lähetä kommentti