vihaan elämää. Puoli tuntia. Aamupalaruisleivän, kolmen kahvikupillisen ja ripsivärin laiton jälkeen helpottaa. Tämän puolituntisen aikana en vaihda sanaakaan. Ellei ole pakko. En pysty. Muuhun kuin tiuskimiseen. Tai jurnuttamiseen. Heräämisen ajankohdalla tai yöunen määrällä ei ole merkitystä tilanteeseen. Vihaan aamuja. Tai ainakin heräämistä.
Etenkin näin lomalla. Työpäivinä vietän ensimmäisen puolituntisen yksin. Ennen kuin aloitamme tiukan neljäkymmentäviisiminuuttisen saadaksemme koko porukan lähtemään oikeisiin osoitteisiin. Lomalla ei kuulu herätä herätyskelloon, kun sen tekee vuodessa niin monena aamuna. Lomalla herätään siihen, kun kaksivuotias kiipeää sängystään viereeni. Taputtaa poskeani ja kiljahtaa: "Valmis!" Hän on valmis uuteen päivään. Ilman puolituntista käynnistelyä. Saman tien yläkerrasta rymistää alas kaksi villivarsaa, jotka ovat olleet jo hetken valmiita uuteen päivään. He ovat odotelleet siellä, että alhaallakin ollaan valmiita ja hereillä. Koko alakerta on kahdessa minuutissa täynnä elämää. Paitsi se tuoli, jossa minä ryystän kahviani. Lomalla en laita ripsiväriä siitepöly vuodattaa vielä silmiä. Olen myös taantunut äitiysloma-aikaisiin mustiin kotivaatteisiini. Mutta puolen tunnin päästä paistaa aurinko risukasaankin.
Olen harkinnut laittavani lomallakin kellon soimaan seitsemäksi. Silloin olisin heti lapsien herättyä valmis vastaamaan heidän kysymyksiinsä, kuten: "Mikä oli äiti lapsena sun lempiohjelma?" tai "Mikä oli äiti lapsena sun lempilelu?" tai "Äiti! Mikä oli sun lempiväri neljännen luokan joulukuussa?" tai "Millaisia kuvia maitopurkeissa oli silloin, kun sä olit lapsi?" tai...tai...tai...
Ehkä ensi kesälomalla voin laittaa aamulla lastenohjelman pyörimään silloiselle kolmevuotiaalle ja salamoida yksinäni keittiössä. Tänä kesänä sellaiset eivät vielä saa hänen kiinnostustaan heräämään. Mistä olen oikeasti tyytyväinen. Kaikkina muina hetkinä päivässä. Paitsi ensimmäisen puolituntisen aikana.
2 kommenttia:
Hihi, joku on herännyt bloginsa pariin, on sua vähän kaivattukin!
Ihania postauksia ja hyvää lomaa! :-)
Ainiin ja tuo ylin kahvikuppisetti on niiiiiin kiva. I likey!
Kevät oli aivan järkky. Olin viimeiset pari kuukautta sellaisessa suoritus(kierteessä)lukossa, että pää painoi eteenpäin vain työtä ja arkea, työtä ja arkea. Aamusta alkuyöhön. Uuteen työpaikkaan siirtyminenkin aiheutti pientä ahdistusta. Viime tiistaina sain henkilökohtaisen työomaisuuteni (alan kirjallisuuden ym.)muutettua sinne. Keskiviikkona alkoi sitten loma.
Sitten oli kuusivuotiaan sairastuminen, joka kulminoitui huhtikuun puolessa välissä ja alkaa nyt helpottamaan. Sun blogia kävin kännykällä lukemassa... Ja joskus hain muitakin Googlen kautta miehen koneella piipahtaessa.
Mitä pidempään täältä on poissa, sitä vaikeampi on tehdä se paluupostaus.
Ps. Oikeasti juon aamulla kolme 3 dl:n kuppia kahvia maidolla ja yhdellä Hermesetasilla. Koneelta löytyi kuvia vain pienistä kaunokaisistani...
Lähetä kommentti