Kuukaudet kuluvat

ja viikot, päivät, tunnit ja minuutit täyttyvät. Arjesta. Työstä. Elämästä. 

Menemisestä. Tulemisesta. Tekemisestä. 

Hyvistä ja huonoista hetkistä. 

Illalla sängyyn mennessä mietteistä, mitä päivän aikana on saatu aikaiseksi. Jos päivän aikana on vain pesty pyykkiä, siivottu ja laitettu ruokaa, on tuntunut siltä, että mitään ei ole tullut tehtyä. Saamattomalta. Onneksi tekemistä riittää. Välillä mietin kuinka erilaisia me olemmekaan. Toinen on uupunut päivän jälkeen, kun on saanut pidettyä kodin pystyssä. Minä olen itseeni pettynyt, jos en ole mitään muuta saanut tehtyä. Onneksi on Piha. Talo. Työ. Lapset. Tuomassa päiviin puhdetta. Vierivä kivi ei sammaloidu. 

Itse lamaannun. Laiskistun, jos en pysy liikkeessä. Jumitan koneelle kolmeksi tunniksi. Luen viisi tuntia kirjaa. Istun työpäivän päätteeksi lukemaan lehteä ja päädymme syömään ruokamme ravintolaan. Kukaan ei valmistanutkaan päivällistä. Mutta Dekossa oli Riikan koti.

                                                                        ***

Kevät on ollut täysi. Silti lomalle jääminen tuntui vaikealta. Kestää kai aikansa, kun työtuntien aukko täyttyy kaikella muulla. Ihan vain vaikka ajatusten koonnilla. Tänään avasin oman koneen ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Kaksi tuntia käytin blogien silmäilyyn. Latasin kuvat koneelle.

Kahden kuukauden aikana olemme eläneet hetkiä jäähallilla. Kuusi kertaa viikossa. Kausi on saatu päätökseen. Vain kymmenenvuotiaan kesätreenit pakottavat mihinkään suuntaan liikkumaan pois omasta pihasta. Ja se, että hän tarvitsee ikäistään seuraa.

Kuusivuotias on käynyt sairaalassa useita kertoja. Sekin pakottaa meitä edelleen poistumaan kotoa. Onneksi. Saamme vihdoin palvelua. Nyt tiedän jo, että kuoleman uhkaa ei ole. Vaikka hän painaakin enää vain kolme kiloa kaksivuotiasta enemmän. Pahimpien skenaarioiden ihmisenä olen itkenyt iltaisin ja tasannut hengitystäni laskemalla kymmeneen, kun epätietoisuus ja huoli ovat ottaneet vallan. Huoli on kahden kuukauden aikana ja kymmenien laboratorio- ja lääkärikäyntien ansiosta hälventynyt. Ei kadonnut. Tämän keskellä esikoulu ja uimakoulu on saatu päätökseen. Elokuussa meillä asuu kaksi koululaista. 

Kaksivuotias on täyttänyt vuosia. Oppinut kuivaksi. Puhumaankin kunnolla. Lauseita. Orava vei tutit yksi perjantai-ilta. Kaksivuotias oli piilottanut ne niin hyvin meidän petauspatjamme alle, että ne niitä ei löydetty ajoissa. Ne eivät palanneet käyttöön.

Yläkerran aulan joululomalla aloitettu remontti saatiin päätökseen. Minun työpaikkani vaihtui. Loman jälkeen palaan töiden pariin eri paikkaan. Sitä en olisi kaivannut. Piha on kukkinut jo kuukauden. Nurmikkoa on ajettu, kukkapenkkiä kivetty ja kitketty. Istutin kuolleen luumupuun rungon juurelle kärhön. Kaksi viikonloppua teimme kuudestatoista kuutiosta pölliä halkoja. Joka ikinen arki-ilta olemme miehen kanssa istuneet sohvalla vierekkäin. Töitä tehden. Kaksi kuukautta. Paitsi vappuna. Silloin olimme neljä päivää kahdestaan Budapestissä. Tuliaisena yksitoista rakkulaa jaloissani. Vierivä kivi ei voi olla vierimättä edes lomalla.

    Kaksi kuukautta olen kokenut olevani ihan jaksamiseni äärirajoilla.

 Elossa!

Ps. Riikka! Missä julkaisussa julkaisit odotuksen. 

Yritin löytää sen, mutta tuloksetta. Onnea!