Aarteita ja muurahaisia

Pidän sisustuslehdistä ja -blogeista. Ne ovat kokemuksina vähän samanlaisia kuin iltainen kävelylenkki hämärissä. Kurkistuksia toisten koteihin ja aarteisiin. Sillä erotuksella, että lehdissä ja blogeissa kodit ovat avattu toisille kodin haltijan luvalla. Ikkunoista nähty elämä ei ole ihan niin luvallista. Samalla tulee haaveiltua siitä ajasta "sitten, jos meilläkin on omakotitalo". Ja ihan kadun varrelta vain katselen sen mitä näen. Kengänjälkiäni ei löydä ikkunoiden alta.

Entä oma sisustamiseni? Ei meillä voi sisustaa. Meillä on standardilaatat kosteissa tiloissa ja oksennuksena pöntön pohjalla: muovimatot. Kyllä muovimatot. Asumme välivaiheessa. Ja keräilen aarteita pikku hiljaa ja vähän kerrallaan. En pidä pikkuesineistä. Ainakaan esillä. Ne selkeät pinnat, niitä pitää olla. Kyllä meilläkin on kaikkea kaunista ja pientä. Paljon. Kaapeissa. Kaivan ne esille vain käyttöä varten. Yllätys yllätys, että pidän skandinaavisesta, funkitionaalisesta muotoilusta. Juurikin lehdistä tai blogeista intoutuneena maustan sisustustamme välillä romanttishenkisillä esineillä. Tykkään katsella romanttishenkisiä, valkoiseen perustuvia koteja. Ne eivät kuitenkaan ole se meidän juttumme.

Toissa päivänä pääsin aarteiden kimppuun. Vanhan, lapsettoman rouvan asunnon tyhjennykseen, hänen siirryttyään autuaammille apajille. Asunto piti saada tyhjäksi ja kaiken mistä piti, sai ottaa. Voi, kun saisin tietää esineiden ja tavaroiden tarinat. Voi, kun voisin kiittää rouvaa aarteista. Mukaamme tarttui:

Vanhaa lasitavaraa, pitsiä ja ihana täkki.

Sekalaisia kaunokaisia käyttöön.

Vanha, viisivuotiaan nimeämä "Toffee-pöytä".

Sitten niihin muurahaisiin. Kuvissa näkee niistä vilahduksia. Pitkän ajan puuhalistaltani poistui yksi kohta (keittiön tuolien maalaminen mustiksi), kun keittiöömme muutti hiljan neljä mustaa, Arne Jacobsenin "muurahaistuolia". Kaksi saapuu sitten joskus myöhemmin, kun niille saadaan seuraavan muuton myötä tilaa. Siihen asti vieraat saavat tyytyä istumaan Artekin 60- jakkaroilla. Valkoisilla.