Meidän mummola

Olimme viikko sitten syysloman vietossa mummolassa. Olin ajatellut kertoa mummolasta aiemmin, mutta teksti vain pyöri aihiona. Vielä ehtii paikata laiskan lokakuun hiljaisuutta.

Huolella valmistetut tuliaiset mummolle.

Meidän mummolassa lapset eivät juokse tai kilju. Ainakaan kovin kauaa. Meidän lasten mummo tekee työtä vaikeasti häiriintyneiden, psyykkisesti sairaiden lasten kanssa. Kotona hän ei jaksa enää hälyä. Aikoinaan tiesin sammuttaa telkkarin tai stereot heti, kun kuulin oven käyvän ja äidin tulevan töistä. Töiden jälkeen alkoi tunnin hiljaisuus.

Meidän mummola on parin vuoden aikana remontoitu ja sisustettu melkein kokonaan uudestaan. Meidän mummolassa lapset saavat syödä lempiruokiaan ja herkkuja. Paljon. Ja vain keittiössä. Mummolassa kuulemma saa. Siis syödä herkkuja. Mummo tietää kaiken lasten kasvatuksesta. Myös minun lasteni. Siitäkin huolimatta, että minulla on kolme lasta ja mummolla vain minut. Ja siitäkin huolimatta, että olen itse kouluttautunut mummoa korkeammalle siinä, mitä tulee lasten hyvinvointiin tai häiriintyneisyyteen.

Viisikuinen tuli huijatuksi sohvalla. Ei heru tyynystä ei.

Meidän mummolassa askarellaan. Mummolla on paljon askartelumateriaalia ja –ideoita. Mikä tärkeintä! Meidän mummolassa leivotaan joka vierailulla välimatkan vuoksi ehkä kolmesti vuodessa. Joka kerta luetaan myös ”Pomperipossa” –kirja noidasta. Joka kerta mummo käy kaupoilla tyttöjen kanssa ja he saavat juuri sitä mitä haluavat, eivät sitä mitä äiti kokisi tarpeelliseksi. Tällä kertaa Kahdeksanvuotias sai mukauggit, vaikka hänellä on kolmet sopivat talvikengät valmiiksi.

Äiti ei vain löytänyt mummon askartelukätköjä, mutta luovia ratkaisuja!

Meidän mummolassa on iso piha, jossa leikkiä. Meidän mummolassa minä kävelen aina varpaillani, etten vain astuisi mummon reviirille. ”Kyllä äiti. Olet oikeassa äiti.” Iltaisin juputan sängyssä tai laitan tekstiviestejä Miehelle (mies on mummon suosikki) kokemistani vääryyksistä. Meidän mummolassa minä en ole koskaan oikeassa. En ole koskaan ollut.

Pakkohan sitä oli mennä jäätä rikkomaan,

kun yksi aamu olikin 7 astetta pakkasta.

Matka mummolaan kestää riittävän kauan. Niin kauan, että Viisivuotias kysyy kymmenen minuutin välein, josko olisimme pian perillä. Matkaeväitä on kahteen kattaukseen. Lapset tietävät mummolan säännöt ja rakastavat mummolaa. Lapset saavat astua mummon varpaille. Minullakin on siellä hyvä olla. Usein mietin vain, miten paljon sitä muuttuu oman aikuiselämän myötä. En voisi enää kuvitellakaan asuvani siellä. Ennen sieltä poismuuttoani en voinut kuvitellakaan asuvani missään muualla. Niin hyvä siellä oli olla. Meidän mummolassa.

Meidän mummolassa joulukaktus kukkii runsaammin kuin missään muualla ainakaan mitä itse tiedän. Luulisin.

Sivuraide: Viisikuinen on syömisen ihmelapsi. Hänelle ovat uponneet kaikki kahden viikon aikana tarjotut kiinteät ruoat. Mummolassa maistoimme parsakaalia. Osui ja upposi. Sekin.