Kokonainen ilta omaa aikaa "Täyden palvelun talossa"

Nyt aion kitistä, narista ja revetä liitoksistani. Otsikkokin sen kertoo. Olen huomaamattani aloittanut "Täyden palvelun talon" emäntänä. Voitte kutsua minua Marttyyriksi. Apulaisenani ja joka hetki kanssani kulkee Viisikuukautinen.  

Apulainen Marttyyrin kanssa meikkaamassa.

Mies reppana on joutunut juopumaan viettämään koko ihanaisen lauantaipäivän koulutusristelyllä. Voi raukkaa. Kävi kotona kääntymässä silmät punaisina ja "selvät sanat" kadoksissa tuomassa tuliaiset, vähän syömässä ja jatkoi matkaansa opiskelukavereidensa kanssa rentoutumaan. Raskaan päivän jälkeen. Työelämä uuvuuttaa. Onneksi minä olen päivät kotona. Hänen ei tarvitse enää omasta mielestään osallistua kotitöihin ainakin riittävästi, jos minulta kysytään. Ja työpäivän päätteeksi voi ottaa tunnista kahteen tirsat, kun on joutunut aamulla nousemaan niin aikaisin töihin heräämättä yöllä viittä kertaa vauvan kanssa toisin kuin Marttyyri. Sittenhän kello onkin jo kahdeksan ja lasten nukkumaanmenorumba alkaa. Elämä on.

Kuluneella viikolla olen toki tehnyt ruoat, pessyt pyykit, vaihtanut lakanat, siivonnut ja käynyt lasten kehityskeskusteluissa ja silmälääkärissä sekä kuljettanut jos jonnekin. Ja kerännyt kalsareita ja sukkia pyykkikoriin. "Täyden palvelun talossa " palvelu pelaa. Ja mikä parasta: Marttyyri maksaa kaikki asumiseen liittyvät kustannukset ja 4/5-osaa kuukasittaisista, yhteisistä kauppahankinnoista. Toki meillä toinen maksava aikuinen käyttää ja kustantaa autoon  liittyvät kulut. Olen kuullut ihmisistä, jotka asuvat autossaan. Lisäksi olen vihdoin öljynnyt parvekekalusteet. Ja ollut onnellinen. Kyhnöttänyt kultani kainalossa iltaisin ei Mies sokea ole. Kaivanut vaatehuoneen kätköistä ja asentanut Miehen avustuksella (sen kuka ei koskaan tee mitään) talvivalot seinäikkunaani.

Tänään "koulutusleskenä" olemme tyttöjen kanssa olleet jäähallilla, kaupungilla, halloween-juhlissa ja saunomassa viisikuinen makoili pyyhkeen päällä kylppärin lattialla, katsoneet "Avaran Luonnon" ja kaiken lomassa syöneet itsetehtyä pitsaa ja tytöt karkkipäivän karkkeja. - Aionkin kääntää tämän voitokseni: Minulla on tänään ollut kello 22 eteenpäin vähän venähti ja toisaalta vuorokausi päättyy jo kello 24 pelkästään omaa aikaa. Ansaitusti. Aion juoda yhden siiderin, ottaa muutaman palan Tobleronea ja lukea uutta sisustuslehtituttavuutta "Kauniit kodit". Vielä on melkein tunti aikaa!

Viisivuotias on ihastunut vihreään. Puolet karkeista päätyi vielä säästöön.

Sivuraide: Viisivuotiaalla heiluu hammas. Äidin pieni. Neiti ilmoitti, ettei aio haluta hammaskeijulta pientä lelua tai tavallista rahaa. Hän haluaa kultakolikon. Käy kalliiksi tämä joulupukkina ja hammaskeijuna toiminen näin pitkän päälle näköjään. Puhuin menneellä viikolla Kahdeksanvuotiaalle, että kaipaan omaa pihaa ja taloa, niin hän vilpittömästi totesi, että toivo äiti kavereiltasi (meillä ei kaveripiirissä joululahjota toisiamme, ainakaan tässä määrin...) joululahjaksi rahaa. Niin, että kaikki kaverini ja lähimmät tuttavani (laskin n.75 kappaletta), voisitteko kukin lahjoittaa minulle noin 3000 euroa joululahjaksi, niin voin jo hankkia perheelleni itselleni kelpaavan omakotitalon pihoineen. Kiitos. Lähetän kaikille lahjan antajille sitten ensi vuonna joulukortit.