1+6+3

21.5.2010 henkiin herätettynä.

Kuusi kuukautta kulunut. Tai oikeastaan tasan seitsemän. Kotona oloa. Kolme kuukautta jäljellä vai ehkä sittenkin yhdeksän? Olin ajatellut palaavani töihin kaksi viikkoa ennen vanhempainvapaan loppumista. Kolmekuukautta (lyhennetyllä työajalla) töissä ja sitten kesä 2011 lomalla. Kuusikuinen jäisi kotihoitoon tuoksi kolmeksi työkuukaudeksi. Ensimmäinen syy kotiin jäämisen puolesta: Rahallisesti töihin menoni ei kannata. Kuusikuisen kotihoito ja Viisivuotiaan täysi päivähoitomaksu verottaisivat palkastani niin paljon, että rahallisesti olisi melko sama olenko kotona kodinhoidontuella n.250 euroa/kk vai palkkatöissäni. Kuusikuisen näkökulmasta ja lyhyestä vauva-ajasta johtuen töihin paluulla ei olisi kiirettä. Viisivuotiaskin viihtyy kotona. Ensi syksynä hänelläkin alkaa kouluputki. Esikoulu. Kahdeksanvuotiaskin on nauttinut, kun kotona on ollut aikuisia koulupäivän päätyttyä. Ei ole tarvinnut mennä iltapäiväkerhoon.

Toinen syy miksi olen alkanut epäröimään, liittyy aivokapasiteettiini. Kuinka ihmeessä voisin saada työt hoidettua? Oikein. Annetussa ajassa. Ja ahdistumatta. Ilman yöunia. Meillä ei nukuta. Tuskin nukutaan kolmen kuukaudenkaan päästä. Ja vaikka nukuttaisiinkin. En varmasti olisi ehtinyt palautua liki vuoden valvomisestani. Nukuin hyvin rikkonaisesti jo viisi viimeistä raskauskuukautta. Siihen päälle vielä rikkonaisemmat vauvayöt. Tällä kertaa en ole sentään mennyt polkupyörällä kauppaan sisään. Mutta viikko sitten käytin kolme päivää aikaa siihen, että mietin miksi kutsuttiinkaan sitä, kun ostaa jonkin asian ilman, että oli suunnitellut sitä etukäteen, eikä ole varma mihin sitä tarvitsee. Mieliteko-ostos? Suunnittelematon ostos? Pakkohaluostos? Kolmen päivän pähkäilyn jälkeen radiojuontaja pelasti minut ottamalla puheeksi heräteostokset. Heräteostos! Hei: Herää ajatustoimintani!

21.11.2010 ensimmäisen kerran pulkkailemassa.

Työnantajalle pitäisi ilmoittaa kuukauden päästä. Ja Kuusikuisen hoitajalle.

Eiköhän vain jäädä kotiin ainakin jos Vauvan "Aihe Vapaa"-palstalla asiaa kysyisin? Miehen palkalla pitää kuitenkin elää. Inhoan toisen armoilla elämistä. Mutta ei se raha. Jota kummassakaan ratkaisussa ei jää käteen. Mitä sitten jäisi käteen? Ihana, eloisa ja hulvaton työyhteisö. Jotain muuta pyykkien, siivoamisen ja ruoanlaiton lisäksi. Eiväthän ne mihinkään katoa töihin palatessakaan. Mutta töissä käydessä nekin tuntuvat siedettävämmiltä. Kaipaan elämää kodin ulkopuolella. Kaipaan sitä, että osaan jotain muutakin. Kuin olla äiti.

Ehkä jään vain kotiin. Jos saisin vaikka silloin laitettua ne 880 valokuvaa albumeihin. Ja keväällä siivottua parvekkeelta jäätyneet pelargoniat uusien tieltä.