lauantai 20. marraskuuta 2010

Allekirjoituksia vailla valmiina uusiin osoitteisiin

Joulukortit nimittäin.

Tarvikkeet:
  • A6-kokoisia korttipohjia
  • sanomalehtiä
  • joulurauhanjulistus tulosteet
  • viimetalvinen kuva Tuomiokirkosta 4kuvaa/valokuvapaperi
  • teepusseja ja vettä
  • liimaa ja sakset







En lähetä kortteja, ellen ole itse niitä tehnyt. Ideat ovat myös omiani. Tottakai joku on voinut saman idean aiemmin keksiä ja toteuttaa. Ideoita lainaan saamistani korteista, blogeista ja lehdistä. Mutta täysin samanlaisia en koskaan tietoisesti ainakaan tee itse. En myöskään säästä kuin itse tehdyt kortit. Tekstiviesti ajaa saman asian kuin valmiit kortit. Paitsi, että nekin ovat itse kirjoitettuja. Valmiissa korteissa, kun itse kirjoitettua usein on vain allekirjoitus. Vakuuttavaa. Oikeasti hyvää joulua sinullekin. Kävit mielessäni, kun kävin läpi osoitekirjaani. En myöskään ikinä lähetä joulukortteina kuvia lapsistani. Enkä toisten lapsistakaan. Miksi en? Sellaisetkin kortit ovat minusta tylsiä. Persoonattomia. Lainaideoita. Tusinatavaraa. Anteeksi. Kyläilen lapsen kotona mieluummin ja näen hänet siellä kuin kortissa tonttulakki päässä. Tiedän, että jokaiselle oma lapsi on se kaikki kaikessa. Niin myös minulle. Mutta nimenomaa oma lapsi. Miksi lähettäisin hänestä kuvia toisille. Tulkaa kylään mieluummin!

Pitäisi varmaan mennä nukkumaan.

2 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Kivat joulukortit! Tai pikemminkin tyylikkäät ja tuo valokuva siinä on makea. Ajattelin käyttää myös valokuvaa joulukorteissani (ehkä). Mulla on myös monta ajatusta noista mainitsemista joulukorttituumailuista... :)

Allekirjoittanut kirjoitti...

Tänä vuonna tein "pikakortit". Johtuen vauva-arjen aiheuttamasta aika- ja unipulasta. Sen ovat vähän näköisiäkin. Nopeasti tehtyjä ja monena päivänä. Aina, kun on ollut hetki aikaa. Ei viivottimen kanssa mitattuja ja leikattuja. Vähän vinksallaan. Ja vähän tunkkaisia. Vanhaa jäljitteleviä.

Olisi tosiaan pitänyt mennä eilen ajoissa nukkumaan. Ehken ole oikeasti ihan noin kriittinen saamiemme joulukorttien kohdalla, kuin postaukseen kirjoitin. Ne kortit joiden kanssa on nähty vaivaa lämmittävät. Ja jotenkin en ole koskaan lämmennyt "jälkeläisjoulukortteihin". On kivempi nähdä lapsia luonnostaan. Pitäisikin kysyä äidiltäni, haluaisiko hän lähettää sukulaisille joulukortin, jossa mä poseeraan joululakki päässä. kolmekymppisenä.

Jään odottamaan joulukorttejasi tai edes kurkistuksia niistä.