Kun sitä rakastuu toiseen, haluaa uskoa, että kaiken se kestää. Aina kaikki ei mene niin kuin ajattelee. Silloin haluaa uskoa, että kestää itse kaiken. Etenkin, jos on monta yhteistä vuotta. Yhteisiä lapsia. Joskus saattaa koittaa se hetki, kun rakkaus ei olekaan kestänyt. Eikä itsekään enää kestä. Vaikka olisi halunnut.
Ei siihen aina tarvita mitään ihmeellistä. Elämä yhdessä ei vain suju. Liian monet asiat joutuvat törmäyslinjalle. Usein kummassakin on vikaa. Ainakin toisen mielestä. Joskus itsessä ei ole mitään vikaa. Toisen tulisi muuttua. Ennen pitkään sen toisen on vaikea kestää. Aina ei tarvita alkoholia. Väkivaltaa. Pettämistä. Taloudellisia ongelmia. Välillä yksi niistä riittää. Joku tarvitse kaikki ne ennen kuin ei jaksa enää kestää.
Tänään on ollut pimeä perjantai. Valo katosi ennen puolta päivää. Ihan oikeasti. Se katosi jonnekin. Sytyttelin kynttilöitä kesken päivää. Oli niin pimeää. Raamatun mukaan silloin , kun Jeesus ristiinnaulittiin, päivä pimeni. Tiedä sitten. En turvaa uskontoihin.
Tänään yksi tärkeä ihminen kertoi, ettei enää kestä. Kunnes kuolema erottaa. Ei se erottanutkaan. Ihminen itse on aika vahva voima itsekin. Toisten seinien ja suojakuorien sisälle emme näe. Emme tiedä. Kaikkea ei toisille kerro. Haluamme suojautua. Iskut jättävät jälkensä. Ymmärrän.Ei meistä kukaan tiedä kaikkea toisista. Eikä kuulukaan.
Pimeää seuraa aina valo. Jossain vaiheessa. Ymmärrän tärkeää täysin. Olen elännyt itsekin sellaista elämää. Ihmissuhteessa on aina kaksi. Tiedän myös, että itselläkin on osuus siihen, miten asiat muokkautuvat ja mihin suuntaan kulkevat. Sitäkin on joskus vaikea kestää. Mutta se täytyy vain jaksaa kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti