Kuppikuntia

Erilaisia kuppikuntia. Ihan kaikessa. Lasten hoitamisessa. Ulkomaan matkailussa. Automerkeissä ja -tehoissa. Tilan tarpeissa. Muodissa. Viineissä. Koulutuksessa. Sisustamisessa. Kuluttamisessa. Saastuttamisessa. Huumorissa. Viihteessä. Musiikissa. Erilaisia kuppikuntia. Ihan kaikessa.

Minun kuppikuntani:

• Lastenhoito: kukin hoitakoon perheelleen parhaalla tavalla. Toisin toimivia syyllistämättä.
• Ulkomaan matkailu: aikuisten kanssa kaupunkimatkoja. Lasten kanssa lyhyitä lentoja, lämmintä vettä ja paljon jätskiä.
• Automerkeissä: Volvo, Audi ja BMW. Tehoja ja ulkonäköä riittävästi. Kukin tavallaan ja rahallaan. Autolla kuuluu päästä paikasta A paikkaan B. Turvallisesti.
• Tilan tarve: ideaalitilanteessa jokaiselle oma huone. Myös äidille. Ja vieraille. Kaksi viimeistä voidaan yhdistää. Tilan tarpeen edelle menee sijainti. Kävellen ydinkeskustaan alle puolessa tunnissa. Todellisuus sijainnin vaatimuksella on, ettei jokaiselle, ainakaan äidille, saada omaa huonetta.
• Muoti: yksi lysti. Muodikkaat ihmiset ovat kauniimpia fyysisesti kuin minunlaiseni. Muotia seuraan, mutten toteuta. Kaikkeen ei ole rahaa. Eikä aikaa. Eikä mielenkiintoa.
• Viinit: kuohuviini ja valkoviini.
• Koulutus: kukin tavallaan. Koulutusta pitää olla itselleen riittävästi. Itselläni ei vielä ole. Jatkotutkimus kiinnostaa. Sitten, kun voin hyvällä omalla tunnolla tehdä töitä kahdeksasta kahdeksaan. Eli kahdenkymmenen vuoden päästä. Toivon lasteni valmistuvan ammattiin myöhemmin kuin 19-vuotiaina. Mutta se on vain minun toiveeni.
• Sisustaminen: hillityt värit. Valkoinen. Ruskean ja harmaan sävyt. Musta hillitysti. Tavaroissakin vähän on enemmän. Vähän on enemmän minun mieleeni. Tai ainakin niiden enimpien tulee olle kaapeissa ja komeroissa piilossa. Ei toteudu tällä hetkellä. Nurkissa on liika tavaraa, joille ei ole paikkaa. Kuten miehen vanha vahvistin keskellä olohuoneen lattiaa.
• Kuluttaminen: kulutan liikaa. Tai ainakin voisin kuluttaa vähemmän. En koe tunnon tuskia. Tili ei ole ollut vuosiin tyhjillään viimeisenä päivänä  ennen tilipäivää. Siellä on vähintään kaksisataa euroa koko ajan. Säästötili on erikseen. Sinne säästetään lomakuluttamiseen tai isoihin hankintoihin. Vaatteita kierrätetään lasten kesken. Ja uutta ostetaan. Jokaiselle. Äidilläkin kiertää vuodesta toiseen samat vaatteet.
• Pohjolassa on vaikea olla saastuttamatta. Ruoan tuotanto ja kuljettaminen saastuttavat Lämmitys ja valaistus saastuttavat. Pitkät etäisyydet saastuttavat. Autoilua mahdollisimman vähän. Valot pois päältä tiloissa, joissa ei ole käyttöä sillä hetkellä. Huonekalut kestäviä ja pitkäikäisiä. Kaikki elektroniikka on kolmen vuoden sisällä hankittua. Viittä vuotta kauemmin ne eivät nykyään kai kestäkään. Jätettä tulee liikaa. Emme kestoile.
• Huumori: sitä pitää olla. Se ei saa loukata. Tilannekomiikkaa. Itselle nauramisen taitoa myös muilla ihmisillä. Mustaa huumoria. Mautontakin. Pieruhuumori naurattaa aina. Ainakin, jos lapsia naurattaa. Kaikkien osapuolien pitää tietää, että kyse on huumorista. Huumori on  vaikea laji.
• Viihde: viihdyttää. Itselläni teatteri ja musiikki. Kirjallisuus. Urheilu ei koskaan.
• Musiikki: melodista. Sanat tai ei ei. Melodia.

Erilaisia kuppikuntia. Astioissa. Meilläkin kotona monta. Muumikupit casual-kahvin juontiin. Teeman kahvikupit juhlakahvin juontiin. 24h-mukit teen juontiin. Vanhat Arabian kupit. Kaikki erilaisia. Ihasteluun. Satunnaiseen kahvitteluun. Kun Teeman kahvikupit eivät yksinään riitä. Vanhat Arabiat ovat sanomalehteen pakattuina yläkaapissa. Odottamassa sitä, kun keittiö itsestään ja ilman muuttamista suurenee ja saan eriparikupposeni tasseineen turvallisesti ja kauniisti esille.

Muumikupit lapsenmielisiä. Toisten aloittama harrastus meillä. Teeman astiat. Selkeä muotokieli. Helppo yhdisteltävyys. 24h muotoilu ja rakenne viehätti. Ei valmisteta enää. Ei täydennetä sarjaa. Vanhat Arabiat. Harrastus. Herkkiä ja hauraita. Kauniita ja kuluneita. Täynnä tarinoita. Jos antaa niiden lentää. Tarinoiden siis. Ei astioiden kai siitäkin tarinoita saisi. 

Eilen kirppiskierroksella vanhat ja kuluneet täydentyivät kolmella kupposella. Entisen anopin Rörstradin Grön Annaan hankin kaksi kupposta joululahjaksi. Yhteishinta kaikille 26,50 euroa.

Leena. Juotu selvästi kahvia myös tassilta. 60-luvun puoliväli tai 60-70-luvun taite. Ensimmäinen vaaleanpunasävyinen.

Marja. 70-luvun alku. Tassin pohjassa lukee: "Kestää konepesua". Kaunein eilisistä kupeista. Ensimmäinen ruskea. Myyjä oli teipannut kupin ja lautasen pakkausteipillä. Kokonaan. Kiitos. Liiman irrotus kesti puolitoista tuntia. Mutta se kannatti.

Tuntematon. Minulle. En löytänyt nimeä netistä. Leiman mukaan valmistettu vuosien 1932-1949 välisenä aikana. Joku on puraissut kupin suulta palasen. Ei haittaa. Minua.