Viisivuotiaalla on jos on uskomista häneen itseensä heilunut hammas jo kaksivuotiaasta asti. Tarkemmin sanottuna siitä lähtien, kun isosiskolta vuonna 2007 lähti ensimmäinen hammas. Ei parane unohtaa, että hän on osannut uida ja lukea kaksivuotiaasta lähtien. Yleensä hän oppii samat asiat samaan aikaan kahdeksanvuotiaan kanssa. Ainakin jos häneen itseensä on uskomista. Oikeasti hän oppi uimaan tänä kesänä ja lukemaan pikku hiljaa nyt syksyn aikana. Pikku sanoja.
Pari viikkoa sitten hammaspesun yhteydessä huomasin, että viisivuotiaan alaetuhampaat olivat kiilautuneet yhteen. Entinen rako niiden välissä loisti poissaolollaan. Kokeilin hampaita. Niistä toinen heilui! Viisivuotias sai slaakin. Hän EI halua koloa ikeneensä. Olkoonkin, että uusi hammas tulee pian sen peittämään. "Tuhma äiti!" Jä hölmö. Ei ymmärtänyt, että hampaan heiluminen on TIETENKIN äidin syy. Äiti kokeili hammasta. Ja hups. Hammas heiluu. Tänään hammas heiluu jo niin paljon, että sitä särkee.
Hammaskeijulta viisivuotias ei toivo pientä lelua hammaskeiju, kun on usein tuonnut tyynyn alle Pet Shop-eläimen. Eikä mitään tavallista rahaa. Viisivuotias haluaa (painotan sanaa haluaa) kultakolikon ensimmäisestä irronneesta hampaastaan. Kun hammas irtoaa, hän aikoo laittaa hampaan vedellä täytettyyn pulloon, josta keiju hampaan saa yöaikaan noutaa.
 |
| Hammasta heilutettiin jopa wc-paperin avuin. Eikä heiluttamista saanut kuvata. |
Äitikin pääsee huimimmissa visioissa siis vesileikkeihin ja uuden haasteen eteen. Täytyy ilmeisesti sulattaa kaikki kultaiset sormukset taloudestamme ja valaa niistä kultakolikko vesipulloon. Viisivuotias saa sitten vapaasti ratkaista, kuinka saa kolikon pois pullon pohjalta. Tai sitten hammaskeiju toimittaa vastalahjan hampaasta tyynyn alle. Ihan niin kuin ennenkin. Perinteisen kaksieuroisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti