Keisarin uudet vaatteet

Meidän perhe voisi pukeutua sellaisiin. Koska vaatehankinnoista vastaa allekirjoittanut. Jos joskus luette varsinaissuomalaisesta perheestä, joka liikkuu alusvaatteisillaan, niin kyse on meistä. Alusvaatteita nimittäin löytyy kaupoista vuodenajoista huolimatta.

Itselleni on ollut täysin vieras ajatus hankkia seuraavan sesongin tai jopa sitä seuraavan vaatteita jo silloin, kun edellinen on vasta päässyt vauhtiin. Tutustuin tähän ajatusmaailmaan vasta alettuani lukemaan muutamia blogeja, joissa lastenvaatteet ovat esillä. Tämä vaatehankintojen hitaus kostautuu usein. Kuten eilen. Lähdin etsimään yksitoistakuiselle kevyttä ulkotakkia vaunu- ja kauppareissuille. Ettei tarvitse pukea välikausihaalaria aina päälle. Mihin törmäsinkään kaupoissa? Pelkkiin kesävaatteisiin. Neljännestä kaupasta löysin alerekistä yhden 80-senttisen kevytvuorellisen takin. No ne kesävaatteet jäivät tietenkin vielä sinne kauppoihin.  

En ole edes katsonut mitä lasten kaapeista kesään liittyen löytyy. Uimapuvut ainakin. Ja niitä alusvaatteita.

Itse asiassa tilanne on sellainen, että yksitoistakuisella ei ole vaatteita juuri lainkaan. Isompien tyttöjen vauvavaatteet on myyty tai annettu eteenpäin. Hänen kaapistaan löytyy viidet sopivat sukkahousut, kolmet sopivat collegehousut tai -legginsit, viisi lyhythihaista bodya, neljä pitkähihaista bodya, kolme pitkähihaista paitaa, yksi ohut neuletakki ja kahdet ulkohousut. Mekkoja lahjaksi saatuja on ehkä kahdeksan, mutta ne ovat vielä melko epäkäytännöllisiä. Onneksi perheessä on kolme lasta ja kaikki tyttöjä. Pyykkiä, pääsääntöisesti punasävyistä, tulee pestyä lähes päivittäin.

Seuraavaksi heikoin vaatetilanne on yhdeksänvuotiaalla. Hänellekään, kun ei kierräty vaatteita mistään. Yhtään helpommaksi asiaa ei tee se, että hän on ikäisekseen pitkä ja laiha. Housujen pitäisi olla pituuden puolesta 146-senttisiä, mutta vyötäröltä hänelle menisi edelleen 122-128-senttiset housut. Legginsit ovat hänelle tässä suhteessa hyviä. Hänen kaapistaan löytyy kymmenkunnat sukkahousut joissa puolista on talven aikana tulleet varpaat läpi ja saman verran legginsejä sekä collegehousuja. Pitkähihaisia paitoja  lienee saman verran, lyhythihaisia varmaan vain viisi ja tunikoita muutama. Sopivia farkkuja on kahdet. Villatakkeja ja vetoketjullisia huppareja muutama. Hameita kaksi samoin kuin juhlamekkoja. Ulkovaatteita on yhdet piha-/ koululiikuntaan ja nahkatakki. Entäs ne kesävaatteet? Toistaiseksi samanlaiset kuin sen keisarin uudet vaatteet.Viime marraskuussa, kun olin taas ajoissa hankkimassa talvivaatteita lapsille, törmäsin kummallisuuteen: Monissa yhdeksänvuotiaan vaatekoissa kokovälit ovat 12 cm. Eli 144-senttiselle lapselleni talvi- ja (nyt keväällä) välikausivaatteita hankkiessani 140-senttiset olivat liian pieniä, mutta seuraava koko on vasta 152 cm, joka on reilusti iso. Yhdeksänvuotias kyllä kasvaa sen 12 cm vuodessa, mutta ei vaatekokojen kanssa samoissa senteissä.

Vuoden vanha kuva myyntiin menneistä paidoista.

Äkkiseltään voisi ajatella, että meidän perheessämme viisivuotias on parhaassa asemassa vaatteiden kanssa. Hänhän perii ainakin osan isosiskoltaan. Ainakin käytännössä. Yksi ongelma asiaan liittyy: Yhdeksänvuotias on ollut samankokoinen, kuin kesällä kuusi vuotta täyttävä pikkusiskonsa, jo alle kolmevuotiaana. Viisivuotias on nimittäin vasta 107 senttiä pitkä. Toisin kuin siskonsa, hän on yksivuotissyntymäpäivänsä jälkeen kasvanut vain 4-6 senttiä vuodessa. Yhdeksänvuotiaalla oli vielä kaksi talvea sitten esikouluikäisenä 128 cm talvihaalari. Epäilen suuresti, että siinä vaiheessa kuin viisivuotias on yltänyt niihin mittoihin, häntä ei haluta laittaa päällensä kyseistä vaatetta. Sama koskee monia sisävaatteitakin. Sisarusten välisestä kokoerosta johtuen, monet isosiskolta pikkusiskolle säästetyt vaatteet ovat joko malliltaan sopimattomia tai kuoseiltaan jo liian "lapsellisia" tai "poissa muodista" siinä vaiheessa, kun ne viisivuotiaalle käyttöön pääsevät. Kokoerosta johtuen myyn nykyään myös yhdeksänvuotiaalta pieneksi jääneet vaatteet. Jos viisivuotiaan kasvuvauhti jatkuu samana, hän ei varmaan koskaan pääse edes isosiskonsa nykyisiin mittoihin.

Edellä mainituista syistä, jos jaksoit ne lukea, meillä hankitaan nykyään kaikille lapsille vaatteet uusina. Joskus käytettyinäkin. Suuria määriä vaatteita en hanki. Sen verran, että kaapissa on aina puhdasta ja siistiä päälle laitettavaa ja ulos säähän soveltuvaa. Sama pätee myös kenkiin. Ja koska havahdun vaatehankinnoille lähtemiseen vasta siinä vaiheessa, kun kyseinen vuodenaika on meidät jo saavuttanut, valikoimat kaupassa ovat yleensä jo olemattomat. Tai sitten sen kauden vaatteita ei ole enää edes saatavilla. Kaikkinensa hankin lapsille vaatteita varmaankin noin 500 eurolla/lapsi vuodessa. Arvio sisältää kengä- ja ulkovaatehankinnat.

Aikainen lintu madon nappaa, mutta meidän perheelläpä on samanlaiset kausivaatteet kuin keisarillakin!

Olin ajatellut mainita jotain omien vaatteideni politiikasta. Mutta koska tekstiä on jo näin paljon, niin jätän väliin. Omassa vaatepolitiikassani noudatan linjaa "Lapset ensin". Voitte vain kuvitella, millainen vaatetilanteeni on, jos lasteni on tuollainen kuin kerroin...

ps. Seuraavan postauksen otsikoksi lupaan laittaa "Lyhyestä virsi kaunis" ja olla vielä sanani mittainen nainen.