"Vaikeneminen on hiljaisuuden merkki",

ilmoitti yhdeksänvuotias tänään. No niinpä. Aika osuvasti väärin muistettu. Olen huomannut saman miehen kohdalla. Vaikeneminen on hiljaisuuden merkki. Toisin sanoen sen, että hän on nukahtanut pystyyn. Välillä vähän sopimattomissakin tilanteissa. Koulutuksissa. Luennoilla. Minä olen päässyt todistamaan tilanteita teatteriesityksissä ja elokuvissa sekä televisiota katsellessa lähes joka ilta. Viiimeksi kuluneella viikolla. Olimme katsomassa Aurinkobaletin näytöstä "Tanssiva torni". Onneksi olin lukenut kyseisen esityksen libreton ennakkoon. Muuten olisi juoni jäänyt vähän pimentoon. Minultakin. Kyseisestä syystä ymmärrän, miksi esityksestä on poistettu väliaika. Moni lähti jo nyt kesken näytöksen pois. Voi olla, että väliajan vielä kuuluessa esitykseen, yleisökato sen aikana on saattanut olla huomattava. Kaikesta huolimatta esitys oli visuaalisesti ja auditiivisesti upeimpia näkemiäni. Enkä tarkoita tanssitoteutusta. Vaan lavastuksen, valaistuksen ja pyrotekniikan osalta. En saanut itse juonesta tanssiosuuksineen mitään irti. Ei saanut mieskään. Hän nukahti viidentoista minuutin jälkeen. Onneksi katsomoissa on pimeää. Mies on nukahtanut melkein kaikissa teatteri- ja elokuvanäytöksissä, joissa olemme olleet. Lukuunottamatta Tali-Ihantalaa ja Juoppohullun päiväkirjaa. Korostinkohan jo riittävästi, että onneksi niissä saleissa on pimeää. Eikä mies kuorsaa. Nukkuessaan istualtaan.

Kyseisestä nukahtelusta johtuen, en käy enää miehen kanssa elokuvissa. Seurana saavat toimia ystävät. Voi sitten jälkikäteen jutella näkemästään ja kokemastaan. Edellisen viikon kulttuuri- ja tanssikokemuksesta vastasi Black Swan. Alun perin minun piti mennä katsomaan se anoppini kanssa. Onneksi en mennyt. Olisin taatusti tukehtunut kieleeni ja polttanut ihoni punastuessani parin kohtauksen aikana. Emme ole anopin kanssa niin läheisiä, että kykenisin pokkana katsomaan intiimejä kohtauksia naisten välisestä fyysisestä rakkaudesta. Tai heteroidenkaan välisestä. Edes pimeässä. Elokuva oli hieno. Kauniskin. Mutta edelleen saman genren elokuvista eniten minua vakuuttanut on Unelmien Sielunmessu. 

Yhdeksänvuotiaan väärin muistettuja sanontoja tai sanoja vapaasti mukaillen ja lainaten: Mies saisi varmaan elinikäisen "porttikonkin" kulttuuritapahtumiin, jos ne esitettäisiin valoisissa olosuhteissa. Alunperin "porttikonkin" sai viisivuotias isosiskonsa huoneeseen.

Kiitos Tuulettarelle tunnustuksesta. Ennen kun voi toteuttaa sen sisältämän tehtävän, voisiko joku ystävällisesti valottaa piilobloggaajaa, kuinka niiden kanssa toimitaan. Kuvan kopiointi omaan blogiin? Eteenpäin annettaville tunnustuksille blogien linkitys omaan tekstiin? Ja kommenttilootaan ilmoittaminen kyseisille blogisteille asiasta? Noviisi mikä noviisi...Allekirjoittanut siis.

ps. Kuvat vapulta. Se sujui hyvin. Pääasiassa syöden.