kun kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen, kolmetoista tuntia kotoa lähdöstä, saapuu kotiin uusi Avotakka käsiveskassa. Mies on laittanut takkaan tulet (silkkaa huushollin lämmittämistä, ei mitään tekemistä romantiikan kanssa), tehnyt ruoan (lapset tarvitsevat ruokaa) ja kaikki alaikäisemme ovat jo nukkumassa.
Kyllä. Olen nähnyt lapsiani tänään puoli tuntia aamulla. Sekin tuntuu välillä ihan hyvältä. Se, että saa hyvällä omalla tunnolla jäädä töihin tekemään kaikki kertyneet, pienet pakolliset hommat, jotka vain odottivat tekijäänsä. Tai oikeastaan tekijänsä aikaa.
Parhaan säästin kuitenkin viimeiseksi: Mies oli tiskannut päivän ruoanvalmistusastiat. Nyt, kun menee nukkumaan, ehtii juuri olemaan 11 tuntia poissa töistä ennen kuin homma pyörähtää käyntiin taas.
2 kommenttia:
On se onnea :)
Niinpä :)
Lähetä kommentti