Meillä on lapset laitettu kesällä hommiin. Niiden perushommien, kuten salaatin tekemisen, perunoiden kuorimisen ja huoneiden siivoamisen, lisäksi. Meillähän lapset eivät saa viikko- tai kuukausirahaa. Karkkipäivä on kerran viikossa. Vaatteita, urheiluvälineitä ym. hankitaan tarpeen mukaan. Samalla periaatteella käydään elokuvissa, maksullisissa liikuntapaikoissa, maauimaloissa tai jätskillä. Uusia leluja saa vain jouluna ja syntymäpäivänä. Kymmenenvuotias on esimerkiksi tehnyt oman valinnan harrastuksensa ja muiden rahareikien välillä. Siinä vaiheessa, kun (yksin hänen) harrastukseen uppoaa lähes 3000 euroa vuodessa, ylimääräisten asioiden perään ei tarvitse juurikaan kysellä. Tässä vaiheessa meillä ei myöskään matkustella koko porukan kanssa joka vuosi ulkomaille.
Kesähommilla on voinut ansaita taskurahaa. Isommat tytöt ovat kitkeneet perunamaata, pilkkoneet risuja pienemmiksi, keränneet sepeliä talven jäljiltä nurmikolta ja tehneet pieniä klapihommia. Jokainen taitonsa ja jaksamisensa mukaan. Edessä on vielä syksyn omena- ja lehtisouvit. Työnantajana olen ymmärtänyt, että palkka kannattaa sopia etukäteen ja maksaa vasta urakan lopuksi. Käsirahaa ei makseta! Kaksivuotias on lyhytjännitteisyytensä vuoksi vielä ilmaista työvoimaa. Isommille tytöille palkkaa maksetaan 4-10 euroa hommalta.
Pitkäkestoisen säästämisen jälkeen rahat tuhlautuvat yleensä seuraavalla kauppareissulla Barbie-tavaroihin. Pienemmät summat tarroihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti