on se hetki, kun loma on juuri alkamassa. Silloin kaikki on vielä edessä. Satoi tai paistoi. Kiukutti tai nauratti. Oma kesäni kääntyy loppuun juhannuksesta. Päivä alkaa pitenemään. Seuraavan kerran huomaan kesän rajallisuuden silloin, kun piha on yökasteesta märkä vielä puolilta päivin. Silloin syksy ei ole enää kaukana. Tänään oli se päivä.
Parasta kesässä on valoisuus. Lämpökin. Lämmin sade. Aurinko. Joinain kesinä enemmän. Tänä kesänä vähemmän. Valon ja lämmön ohella parasta kesässä on:
lapset,
mies,
kiireettömät aamut,
pitkät illat,
retket ja piknikit,
polkupyörä,
hyvä ruoka,
ystävät,
kasvit ja luonto,
pihatyöt,
ulkona kuivuvat pyykit,
uimarantareissut,
hyvät kirjat
ja lasi kylmää viiniä tai
kylmä siideri pitkän päivän
käännyttyä yöhön.
Ei tietenkään joka ilta.
Kaikkea emme tältä kesältä ehkä ehdi saamaan. Kuten mukavia uimarantareissuja. Tai aikaa lukea hyviä kirjoja. Tänä kesänä parasta ovat olleet ne kolme päivää, kun sain olla ihan yksin ja tehdä rauhassa asioita. Ne tuntuivat lomalta. Nyt odotan enää viimeisiä mustikkareissuja ja vadelmien päätymistä pakastimeen. Kesässä yksi parhaimmista asioista on, kun saa käydä marjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti