Kun kaikki on tylsää. Tyhmää. Ärsyttävää. Aika matelee. Yksi päivä tuntuu viikolta. Sellaisia ovat pari kulunutta viikkoa olleet kymmenenvuotiaalle. Kaikki (kaverit) ovat jossain muualla. Mummoloissa. Mökeillä. Lomamatkoilla. Paitsi me. Me maalaamme taloa. Ensin esivalmistelut veivät pari viikonloppua. Nyt maalataan aina, kun ei ole sadepäivä. Olen aiemminkin kai itkenyt, että kymmenenvuotias on väliinputoamisiässä. Ilman kavereita ei:
Leikitytä.
Luetuta.
Laulatuta.
Ulkoilututa.
Pelailututa.
Toisaalta huoneen lattialla makaaminen. Musiikin kuuntelu ja justienbiebereidenkään ihailu julisteista ei riitä vielä täyttämään päiviä. Me. Perhe. Emme kelpaa tekemisseuraksi. Ainakaan koko päiväksi. Saati kahdeksi viikoksi. On ilmeisen vaikeaa olla meidän perheen kymmenenvuotias. Niinpä.
Olemme tehneet päiväretkiä, kun mies maalaa. Kaiken maailman kirppiksille. Kartoittaneet pyöräillen lähiuimarantoja. Vaikka uimaan ei mereen ollakaan vielä tarjettu. Onneksi on jos jonkinmoista kylpylää, vesipuistoa ja maauimalaa. Niissäkin olemme retkeilleet.
Kierrelleet lähipitäjien ihania sisustusputiikkeja- ja navettoja. Pihapiireineen. Suosittelen. Lasten kanssa vain, jos he osaavat halutessaan huomioda ympäröivät tilat ja tilpehöörit. Meiltä se onnistuu, vaikka kotona ei aina onnistutakaan!
Järjestäneet pienimuotoisia lomakakkukahveja aikuisystäville.
Torstaina mies lähti äitinsä ja kaksivuotiaan kanssa Itä-Suomeen sukulaisjuhliin. Pakkasin isot tytöt autoon mukaan. Heidät pudotettiin matkalta mummolaan. Mummollakin on kuusi viikkoa kesälomaa. Mummo jaksaa, kun äiti ei enää jaksa. Tai ei hän ainakaan kehdannut kieltäytyä. Näillä minuuteilla se alkaa taas. Kotona koko kesä- lomarumba!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti