Pistä lapsi asialle ja tee itse perässä. Ainakin osa!

Minulla on muutamia periaatteita, jotka koskevat lasten siisteyskasvatusta. Nyt en tarkoita hygieniaa. Siitä mulla on paljon enemmän periaatteita. Mutta siis siisteyttä, puhtautta ja järjestystä:

1. Roskat viedään roskiin.

2. Iltaisin siivotaan omassa huoneessa tavarat paikoilleen.

3. Omat vaatteet viedään ja lajitellaan pyykkikaappiin.

4. Astiat huuhdellaan ja laitetaan astianpesukoneeseen ruokailun jälkeen.

5. Ulkovaatteet laitetaan hengareihin. Kengät omaan kenkäkoriin.

Esikoisen kohdalla kaikki nuo onnistuvat. Eivät aina kiukkuamatta. Äiti on tyhmä! Mutta onnistuvat. Huoneen siivous ja pöytäpinnan puhtaanapito on hankalinta. Keskimmäinen vie roskat roskikseen. Välillä meillä on kyllä vähän eriävä mielipide siitä, mikä on roskaa. Iltaisin huoneen lattiapinnat ovat puhtaina. Joskus pöydätkin. Useimmiten eivät:

Jos pöydät ovat illalla viisivuotiaan toimesta siistit, näyttää lelukaapissa luultavasti tältä:

Yhdeksänvuotiaalla on omassa huoneessa vastaavanlainen kaappi. Paljon paremmassa järjestyksessä. Kerran kuukaudessa perkaan lelukaapit ja siirtelen lelut omiin laatikoihinsa. Kaikkille on omat laatikot. Ja heitän aimoannoksen tarpeetonta roskiin. Kaikki muut siisteyshommat onnistuvat viisivuotiaaltakin. Astioita hän ei yletä huuhtelemaan vielä, joten tiskipöydälle jättäminen riittää. Kymmenkuisen kanssa siivotaan illalla yhdessä lelut koreihin. Siinä hommassa saa olla aika nopea. Jos meinaa haluaa, että ne pysyvät siellä korissa, eikä samaa hommaa tarvitse tehdä uudestaan. 

Loput kotihommat ovatkin sitten minun heiniäni: pyykkäys, järjestely ja siivous. Nyt on koti saatu asumiskuntoon viikon sairastamisen jälkeen. Koko päivä meni, mutta nyt kiiltää. Jos ei muu, niin allekirjoittaneen naama ainakin. Huh! Toivottavasti toista viikon siivouskatkoa ei lähiaikona ole tiedossa.