Kevät on tullut ja kirkas auringon valo sen mukana. Meillekin. Sisälle asti. Kylläpä näyttää nuhjuiselta! Koti nimittäin. Melkein vuoden kotona olemisen jälkeen. Jokainen nurkka ja sopukka näyttävät niin nähdyiltä, että harmittaa oikein, kun kotihoidontuella ei jää varaa suuresti investoida. Juuri nyt, kun niitä ideoita kotiin olisi. Ennen lumivalkoinen olohuoneen matto on kirjavan harmaa, valkoisista sohvista puhumattakaan. Niiden päälliset on pesty niin monta kertaa, että eivät kestä enää yhtään pesua. Mutta tähän asuntoon ei enää suuria investointeja tehdä, joten näillä mennään. Kohti uutta, omaa kotitaloa, joka odottaa lähitulevaisuudessa toivottavasti.
Kun kaikki tärkeimmät toiminnat keskittyvät kotiin, korostuu kaikki epämieluisat ratkaisut ja yksityiskohdat. Muovimatto esimerkiksi. Loppuun käytetyt sohvat. Ennen niin ihana olohuoneen matto. Keittiön pöydän liian pieni koko ja kulunut pöytälevy. Ja uudelleen ne muovimatot. Lisäksi kotielämän varjopuoliin kuulu se, että täällä viihtyy paremmin, kun tavarat ovat paikallaan ja koti on siisti. Aika mahdoton päämäärä, kun kotona on päivät pitkät asukkaita yhdeksänkuisesta kolmekymppiseen. Tunti sitten valmiiksi saatu siivous on puoli tuntia sitten jo sotkettu.
Ennen joulua pohdimme rikkaimurin hankkimista. Pika-avuksi. Eikä aikaakaan, kun meillä oli sellainen. Robottimallinen. Se liikkuu täällä itsestään pitkin poikin päivät pitkät ja syö tai ainakin yrittää syödä kaikki lattialle päätyneet ryönät. Ihan kaikki. Muruista pölypalleroihin ja langoista sisälle kulkeutuneisiin pikkukiviin. Rikkaimuri latautuu öisin ja on päivisin täynnä virtaa. Sitä ei voi kytkeä pois päältä onneksi. Tyhjennys on vähän epäkäytännöllistä ja äänekästä. Se tapahtuu joko suuaukon kautta tai sen epäonnistuttua vaipan kautta. Elektroninen malli odottaa vielä kaupassa. Mutta tämä meidän malli on ekologisempi ja käy yöllisen latautumisen lisäksi rintamaidolla ja soseilla.
Meillä tavarat järjestellään kaikkialla ainakin kerran päivässä omille paikoilleen. Allekirjoittaneen pysyväissijoituksessa olevia pinoja ei lasketa. Tytöt siivoavat illalla itse omat huoneensa ja minä kaikki muut tilat. Ja silti seuraavana päivänä ennen puolta päivää, näyttää siltä kuin meillä ei olisi siivottu viikkoon. Jotenkin minusta tuntuu, ettei tilanne tule helpottamaan vielä kymmeneen vuoteen. Syksyllä tapahtuvan töihin paluuni jälkeen koti ei onneksi pidä sisällään koko elämän sisältöä.
 |
| Viisivuotiaan huone joulun alusviikolla ennen ja jälkeen siivouksen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti